Kollegani kysyi töissä menneellä viikolla, mistä tiedän, mikä kasvi tarvitsee uusioruukutuksen. Niin, siihen olikin hankala vastata. Joskus kasvi kertoo sen itse, niin hullulta kuin se kuulostaakin. Kuten esimerkiksi kasvuspurtin ottanut tulilatva, joka alkoi työntää juuria maanpäällisistä osistaan, tarkoituksenaan sanoa: "Hei muija, nyt sitä ravintoo lisää ja äkkiä! Meikä kuolee!"


Ei muuta kuin kaverista kiinni, nosto ja uuteen ruukkuun. Viisi senttiä vanhaa syvemmälle, uusiojuuriversojen tasoon. Toivottavasti on tyytyväinen uuteen kotiinsa, oli se sen verran isompi, että saa pärjätä siinä kaksi kesää.


Tulilatvan vieressä komeilee Nematanthus, tuttavallisemmin suukkosuu. Varsin suloinen kaveri, joka saa kansankielisen nimensä kukintonsa mukaan. Kukinnon, joita ei tietenkään ollut kuvattavissa yhtäkään. Päivitän kuvia myöhemmin, mikäli ei ota nokkiinsa kasvupaikan siirrosta.
Hemmetillinen äkseeraus on odotettavissa ainakin vehkalta, jonka siirsin ruukutuksen yhteydessä paahteiselta eteläikkunalta varjoisammalle itäikkunalle.
Kultapieni, kun sinä et pärjää siellä kuumuudessa, kun et omista vahapintaisia lehtiä! Tästä todisteena nähtävissä jo pientä palovammaa lehtien kärjessä, vaikka onkin saanut kokea vasta "tehottomampaa" kevätaurinkoa. Saa nähdä lähteekö enää edes kasvamaan, jos kunnolla kimpaantuu.


Kasvu on toinen merkki, joka kertoo ruukun vaihdon tarpeesta. Tai siis pikemminkin sen puute. Mikäli kasvi ei vaan yksinkertaisesti ala keväällä tuottaa uusia oksia/valmistautua kukintaan vaan nököttää samankokoisena paikallaan ympäri vuoden, tulee sille antaa uusi ruukku. Kuten kävi kiinanruusun tapauksessa.

Ei kukintaa, ei uusia lehtiä, ei kasvua, ei MITÄÄN. Syykin selvisi, kun otin kaverin ulos vanhasta ruukusta: Ei multaa, pelkkää juurta. Ihme, että oli hengissä pysynyt pelkästään vedestä saatavilla ravinteilla. Juttelin mukavia ja silottelin lehtiä, eiköhän sekin siitä.

Toisena ääripäänä on taas liikakasvu. Siis se, kun kasvi kasvaakasvaakasvaa, mutta ei järin hyvännäköisenä. Näin oli tehnyt juoru, joka pukkasi uutta versoa kuin hullu, mutta lehdet olivat isoja ja hailakoita sekä mullan lähellä olevat versot kellersivät ja olivat melkein läpinäkyviä. Syy sama, kuin kiinanruusussa.
Juorun hyvä puoli on sama, kuin normielämässä. Mitä enemmän sitä yrität kitkeä, sitä enemmän se leviää. ;)
Joten ei kuin sakset käteen ja tekemään tiukkaa arviota säilytettäville versoille. Heitin samalla kaverin myös kaksi kertaa isompaan ruukkuun, joten saa myöskin pärjätä kaksi kesää nykyisellään. Kuvassa hieman aneeminen rankan leikkuun jälkeen, mutta piakkoin varmasti entisessä loistossaan.


Loppuun haluaisin antaa vielä muutaman yleispätevän neuvon kevätruukutukseen:

1. Valmistaudu, mielellään jo viikkoa etukäteen.
Tämä tarkoittaa sitä, että virität mielesi jo hyvissä ajoin tulevaan. Ruukutus voi olla täydellistä painajaista tai vaihtoehtoisesti mielekästä ja hauskaa hommaa, jossa näet välittömästi kädenjälkesi. Päätä siis päivä ja pidä siitä kiinni. Älä lykkää päätöstä, siitä koituu vaan huonoa omaatuntoa ja kettuuntunut kasvilauma.

2. Valitse työskentelualue ja laita sen kuntoon TÄYDELLISESTI ennen aloitusta.
Lattian vuoraaminen sanomalehdellä (tässä välissä haluaisin kiittää Aamulehteä, joka tulee meille täysin tuntemattomasta syystä, tilaamatta), kaikkien ruukkujen kantaminen paikalle, mullan, kasvien ja välineiden (sakset, hanskat, kastelukannu ja rätti ruukkujen pyyhintää varten) keräys ja järjestäminen sekä ruokahuollon toimivuus ovat kaikki tärkeitä osatekijöitä.

3. Ruukkuvaihtojen etukäteissuunnittelu.
Eli minkä kasvin siirrät mihinkin ruukkuun. Mikään ei nosta verenpainetta yhtä tehokkaasti kuin se, että tajuat multapaakku kädessäsi, ettei sinulla ole yhtään sopivankokoista astiaa, johon sen laittaisit.

4. Tauot
Mikäli ottaa pannuun, pidä tauko. Käy syömässä, juomassa tai muuten vain ottamassa etäisyyttä tilanteeseen. Kenellekään ei ole hyötyä siitä, että suolestat kasvin oman tympääntymisen takia.



5. Älä käännä kasvin lehtiä pois auringosta, mikäli se on kääntänyt ne tiettyyn suuntaan.
Kasvin tulisi saada olla rauhassa vähintään viikko ruukutuksen jälkeen, jotta se saa juurtua rauhassa eikä sen tarvitse käyttää energiaa esimerkiksi juuri edellä mainittuun lehtien kääntämiseen valoa kohti. Kasvin paikan voit vaihtaa, kunhan valo tulee edes suunnilleen samasta suunnasta, kuin aiemmassa paikassa. Älä siirtele kasvia enempää tai turhaan ensimmäisen kuukauden aikana.

6. Jätä lisälannoituksen aloittaminen myöhemmälle.
Mikäli tuikkaat lannoitepuikot/kastelet lannoitteella ennen kasvin uudelleen juurtumista, aiheutat vielä haparointivaiheessa olevien juurten palamisen ja pahimmassa tapauksessa koko kasvin kuoleman. Hyvällä tuurilla kasvuunlähtö vain viivästyy. MALTA SIIS MIELESI. Kuukausi on tässäkin suhteessa hyvä varoaika.


Hyvää kasvukautta toivottaen, Myyrä