Kevään ensi merkit

Tuskin kukaan voi enää kiistää kevään verratonta tuloa keskuuteemme,
vaikkakin pientä lumetuksen yritystä oli tänä aamuna ainakin meidän pihalla...hrr...

Tähän aikaan vuodesta loikin pihalla kuin lapsi karkkikaupassa ja nyhrään jokaisen vähänkin kasvia muistuttavan eliömuodon luona tarkastellen, josko jostain pilkottaisi jotain vihreää/elonmerkkiä.

Minun riemukseni niitä löytyy, ja paljon. Syreenin ja marjapuskien lisäksi myös raparperi on lykännyt ensimmäiset lehtensä näkyville ja omenapuut seuraavat (tuskin kovin kaukana) perässä.

Lisäksi monet perennat ovat heränneet horroksestaan.
Suurimpana ylpeytenäni on peikonpähkinä, jonka ostimme mieheni kanssa ensimmäisenä yhteisenä kasvisijoituksenamme. Se on kulkenut mukanamme nyt kolme vuotta, eli kaksi kesää ja yhden muuton.

Viime talvena olin aivan varma, että kaveri kuolee, sillä pelkän hallaharson alla ollut pähkinäinen sai kokea muutaman päivän paukkupakkaset, ennen kuin heräsin horroksestani tajuamaan, että sehän pitäisi EHKÄ peittää hieman paremmin.

Niinhän siinä kävi, että sekin jäi ja kaveri sinnitteli koko talven harson varassa.
Aina välillä sitä tarkastelin ja totesin lumen sulavan harson vierestä nopeammin kuin muualta, rauhoittelin itseäni, että ehkä kaikki onkin ihan hyvin...
Ja kevään koittaessa, harson poistuttua, uusia silmuja oli jo tulossa!
HURRAA!!!
Mutta täytyy luvata, että ensi talvena en tätä virhettä tee. Aiheutuneista sydämentykytyksistä ei varmasti ollut kohtaus kaukana. ;)

Lisäksi eloon ovat pikkuhiljaa heränneet niin särkynyt sydän, kuin sen pikkusiskokin, pikku särkynyt sydän.


Kaksi suosikkiperennaani.


Onpa yksi leskenlehtikin eksynyt pihallemme ja myös ukonhattu tekee uhmakkaasti tuloaan.



Mutta, kevään airueista, ehdottomasta kärkikastista, krookukset sekä kevätesikot, ovat olleet kukassa jo melkein viikon! Samaten tulppaanit siinä vieressä versoavat jo kovin ponnekkaasti.





Myöskin anopilta viime kesänä siirretyt unikot (jotka kuolivat siirtoa seuraavan viikon aikana), ovat tuoneet karvaiset lehtensä kaikkien (eli minun) ihmeteltäväksi.
Älkää siis luopuko toivosta, vaikka taimet kuolisivatkin, ne kyllä selviävät. Ovathan unikot jotakuinkin rikkaruohoja, ja omaavat niiden kestävyyden. ;)




Oikein upeaa kevättä kaikille versobongareille!

Kuvaterkuin, Myyrä

P.S: Pahoittelen kuvien laatua, opettelen vielä käyttämään überhienoa digikameraa ja sen toimintoja. =D

Viherkeidas nimeltä Olohuone

Ensimmäisen kerran kuulin viitettä asiaan tässä kevään korvalla, maaliskuun lopulla.
"Aijuu...kohta on taas kämppä täynnä rehuja seuraavat kaksi kuukautta."

Mieheni näin sanoi, pientä sarkasmia oli havaittavissa.
Mutta paikkansahan se pitää.
Se, mikä alkaa viattomana kahden idätysalustan viemänä tilana pieneltä pöydältä, leviää pian viereiselle kukka-alustalle (josta ensin siirretään varsinaiset kukat muualle), siitä pöydän alapinnalle ja lopulta käyttöön otetaan myös nurkassa odottava piianjakkara.
Perintökeinutuolin käyttö kiellettiin...

Syy tähän on taimien ruukutus, koulinta tai karaiseminen, mitä nimikettä kukin haluaa ikinä käyttää.
Mutta voi sitä riemua ja ylpeyden määrää, kun kasvit valtaavat alaa ja menestyvät! *huokaus*

Seuraavassa pieni kuvakavalkadi taimista.
Pikkukuvissa järjestyksessä kurkku, tomaatti, kelloköynnös sekä maurinmalva.





Pursuten ylpeyttä, Myyrä

Homma lähtee (multaisesta) hanskasta

Kaikki vähänkään viherpeukaloiksi tunnustautuvat tietävät, miten tämä tapahtuu.
Se alkaa jostain ihan viattomasta asiasta, kuten siitä, että lumi alkaa sulaa räystäältä tai ensimmäiset siemenluettelot ilmestyvät.

Sen ilmiön nimi on kevät.
Se herättää ihmisessä viherpeukalogeenin, vastustamattoman kaipuun työntää sormensa syvälle multaan, suunnitella pihan uutta ilmettä, kylvää siemeniä itämään, kulkea pihalla (tahi parvekkeella tahi lasitetussa eteisessä) uudestaan ja uudestaan, ympäri ja ympäri, kunnes pää on pyörällä tai parisuhteen toinen osapuoli komentaa istumaan. ;)

Tänä vuonna minut herätti horroksestani puolihuolimattomasti ViherPiha-lehdessä nähty mainos. Kumisaappaista. Tarkemmin sanottuna pinkeistä, fuksian värisillä kiemuroilla koristelluista kumisaappaista, jotka ovat Viking-merkkiset ja malliltaan Retro Folklore. Ja pitihän ne saada. Kun Suomen maahantuojalta olivat jo loppuneet, niin sitten googletettiin ulkomaalaisen toimittajan sivut ja Ruattistahan nuo minulle saapuivat kolmessa työpäivässä.

Ah, ja homma voi jatkua.

Terkuin, Myyrä

Blogin syntypäätös

Blogi syntyi pitkän kypsyttelyn tuloksena.

Ystävien ja miehen kanssa käytyjen satunnaisten keskustelujen ja rohkaisevien kommenttien saattelemana päätin aloittaa kirjoittamisen omasta puutarhuroinnistani.

Toivon tällä blogilla auttavani muita asian kanssa kamppailevia eteenpäin, saavani itse neuvoa kiperiin tilanteisiin ja ehkä kenties tarjoamaan jopa hieman viihdykettä lukuhetkien aikana.

Blogin nimi lähti eräästä mieheni lausumasta, jonka hän tokaisi kevään kynnyksellä:
- Jaaha, kevät tulee, kohta on taas talo täynnä rehuja ja suakaan ei näe,
kun myyräät aina tuolla puutarhassa.

Paljon on jo Myyrän puutarhassa sekä talossa käynnissä, niistä lisää myöhemmin.
Kevään kunniaksi loppuun raikas drinkkiohje, italialaista Belliniä mukaillen:

Soseuta sauvasekoittimella kaksi persikkaa
Lisää maun mukaan Alkon Fragola-kuohuviiniä

Kaada lasiin ja nauti.
Kutsun tätä Stelliniksi.
;)

Versoterkuin, Myyrä