Pergolaprojektiksi muuttunut terassin purku

Vanha ulos ja uusi tilalle, eikö? Näin kävi juurikin viime syksynä, kun mieheni kanssa kyllästyimme talomme terassiin. Kyseisessä kaverissa oli käytetty joitakin "lievästi" mielenkiintoisia rakennusratkaisuja, kuten esimerkiksi ilmassa roikkuvia tukipaaluja, joilla näin ollen oli suorastaan huikaisevan tärkeä tehtävä. Not. >=( Eipä siinä sitten muuta, kuin sorkkarauta, saha ja vasara kauniiseen käteen ja menoksi. Alla kuvia tunnelmasta. Asiat ottivat kuitenkin täysin uuden suunnan varsin pian, kun paljastui, että terassin alla onkin varsin mainiota maata, joten olisihan se ollut suorastaan rikollista peittää se uudella terassilla. ;) Sainkin melko pian lyötyä läpi idean, jonka mukaan tekisimmekin pergolan pihan keskellä ja minä saisin rakennella pari uutta perennapenkkiä nyt puretun terassin kohdalle. MUAHHAHAHAAA!!! Tilaisuuden tullen lainasin rakkaalta isukilta pientä, näppärää kaivuria ja aloitin urakan. Tohinan tuoksinassa revittiin irti myös vanha, mädäntynyt omenapuu (jonka tilalle sittemmin laitettiin kultasade) ja tulevan pergolan nurkalle istutettiin jo puheena olleet kuusamat sekä saniaiset. Lisäksi yhteen nurkkaan nyysin äidin pihasta humalaa. Mieheni oli (jälleen kerran) onnesta soikeana, kun satuin paikalliseen puutarhamyymälään perennojen loppuunmyyntiin. Euron. Kappale. Vetoan tilapäiseen mielenhäiriöön. Noh, mutta saatiinpahan perennaryhmät tehtyä. ;) Tietenkin asiaan kuuluvan pengerryksen, kiveämisen, suunnittelun ja armottoman hikoilun jälkeen. Ohessa myös kuvat pengerryksestä ja pergolan kuusamaviritelmästä. Hiljaa hyvä tulee. Tänä kesänä vuorossa pergolan rakennus. <3

Kylmäkäsittely

Mystinen sana, eikö? Luonnossa talvi huolehtii hommasta, mutta me innokkaat viherpeukalot, jotka tilaamme siemenet tammikuussa, emme enää ehdi tuohon sykliin mukaan. Joten, turvautukaamme siis...VILPPIIN!!! =D
Näin ainakin mieheni sanoi, kun kerroin, mitä kylmäkäsittely tarkoittaa.
"Mutta sähän huijaat niitä siemeniä!!!"

Eli siis, ahkeroin eilen myös kylmäkäsittelyä vaativan siemenet työn alle.
Itse hoidan homman vuosia sitten löytämälläni ohjeella, kiitos tästä Viherpihalle.
Kaikessa yksinkertaisuudessaan kylmäkäsittelyyn tarvitaan hienoa hiekkaa (isännän hiekkapuhallus-/lasten hiekkalaatikkohiekat soveltuvat mainiosti)tai turvetta/vermikuliittia, hieman vettä, siemenet, muovipusseja esim. Minigrip (hätätilassa tuorekelmukin käy), ja teippiä (nimikointia varten). Pussin pitää olla läpinäkyvä valon saannin turvaamiseksi!

Hiekkaa tarvitaan noin yksi desi jokaista siemensatsia kohti (eri siemeniä EI kannata laittaa samaan pussiin, sillä mikäli alkavat itämään eri aikaan, olet pulassa). Hiekkaan lisätään niin paljon vettä, kuin se pystyy imemään. Tämän jälkeen otetaan noin desi massaa ja lisätään siemenet siihen. Seos laitetaan omaan pussiinsa, suljetaan ja nimikoidaan.
Pussit saavat olla huoneenlämmössä noin 5-6 vuorokautta, jotta siemenet imevät veden itseensä. Tämän jälkeen ne laitetaan jääkaappiin 1-3 asteen lämpötilaan 5-8 viikoksi. Kylmäkäsittely tulisi ajoittaa niin, että siementen alkaessa mahdollisesti itää jo pusseissa, ne tulee HETI istuttaa, mielellään ulos!!!

Mikäli itämistä ei tapahdu, pitäisin siemeniä kylmässä tuon 8 viikkoa, jotta homma varmasti tehoaa. Itselläni hoidon kohteeksi joutuivat Lyhtykoiso "Physalis alkekengi", Mooseksenpalavapensas "Dictamnus albus fraxinella", jonka SUPERKAUNIIT siemenet näette alla olevassa kuvassa, sekä Syysleimu "Phlox paniculata".
Kannattaa kuitenkin muistaa, että kaikkia siemeniä ei missään nimessä kannata kylmäkäsitellä, sillä mikäli jokin menee vikaan (muista Murphyn laki), niin silloin on vielä jäljellä siemeniä, jotka voi jättää talven kylmäkäsiteltäväksi syksyllä. Muista tällöin merkitä istutuspaikka, ettet nypi "rikkaruohoja" seuraavana keväänä. ;)
Tarkastele pusseja VÄHINTÄÄN kerran viikossa, kääntele, ravistele ja silittele.

Ensimmäiset kylvökset

Sairaslomalla istuskellessa tulee takuuvarmasti jossain vaiheessa tylsää.
Joten, eipä siis muuta, kuin tekemään ensimmäisiä kevään kylvöjä. \o/
Joko väsytystaktiikka alkaa toimia, tai isäntä on muuten vain heltynyt, sillä kyseli
eilen, josko minulle tarvitsisi jostain hommata pöytä, johon saisin kaikki kylvökset laitettua rauhassa itämään. Jopas! =)
Tosin, on olemassa myös se mahdollisuus, että toisella on oma lehmä ojassa ja yrittää vain lievittää kaukonäköisesti omaa stressiään asian suhteen pyrkimällä jonkin sortin järjestykseen jo ennen kaaosta. ;)

Alla kuitenkin kuva ensimmäisestä satsista, joka tuli kylvettyä eilen:


Kuvassa on siis seitsemän pottia Chilipaprikaa "Capsicum Annuum", viisi pottia (jokaisessa kaksi siementä) Aitoelämänlankaa "Lpomea Purpurea", kuusi pottia Kellököynnöstä "Cobaea Scandens" ja viisitoista pottia Salkoruusua (MUSTA!) "Alcea Rosea". Pidän hirmuisesti kuvan maatuvista istutuspoteista, sillä taimia kouliessa niitä ei nääs tarvitse poistaa vanhasta kolostaan, vaan sen kuin istuttaa kotineen päivineen uuteen astiaan ja vanha maatuu mullaksi ja ravinteiksi. HURRAA!!! =)
Mainittakoon tähän väliin (mikäli en sitä myöhemmin muista), että unikonsiemeniä (siis niitä saamarin pieniä) istuttaessa, korvaamattomana apuvälineenä on kumipäinen lyijykynä. Kyllä, luit aivan oikein. Pieni siemen on helppo noukkia kumipäällä mukaan ja sen jälkeen asettaa istutuspottiin. Toki jotkut pystyvät tähän ihan pelkillä sormillakin, mutta ainakaan allekirjoittaneen nakeillä ei tuloksena ole muuta kuin pelkkiä ärräpäitä ja hermojen menetystä.

Oikein hyvää kevään odotusta!

Talvisuojauksesta

Sanottakoon vinkkinä kaikille heti alkuun, että syksy on parasta aikaa kasviostosten tekoon. Olettaen, että mielessä ei ole mitään tiettyä kasvia tai esteenä on ostajan hillitön nirsous. ;)
Tällöin nimittäin monet taimitarhat ja puutarhamyymälät aloittavat poistomyynnin, jolloin esimerkiksi perennoja irtoaa varsin kohtuulliseen hintaan. Mainittakoon viime syksyllä tekemäni ostosreissu Kyröskosken Multasormeen, josta sain mukaani kaksikymmentä perennantainta, kahdellakymmenellä eurolla. =)

Syksyn alennusmyynneissä löysin myös aivan mainioita kuusaman taimia, jotka olivat 75 prosentin alennuksessa Tampereen Lielahden Plantagenissa. Nappasin niitä mukaani neljä, kaksi tulikuusamaa ja kaksi koreaköynnöskuusamaa, samaisella kahdenkympin hinnalla.

Varsinainen pähkäily alkoikin vasta talven tultua, sillä olen aina uskonut siihen, että kasvuvyöhykkeitä voi aina venyttää ainakin yhdellä. Eli näin ollen uskoin vyöhyke II:sen kasvin menestyvän pienellä varjelulla aivan loistavasti meidän III-vyöhykkeellämme. Koreaköynnöskuusamalla ei ole hätäpäivää (kasvuvyöhyke III), mutta tuo tulikuusama (kasvuvyöhyke II) herätti jonkin verran tuumailua. Päätinpä tuossa sitten päivänä muutamana ommella ensin hallaharsot, ja tämän jälkeen vielä pakkaspeitteet kuusamille. Nämä neljä kaverusta istutin siis tulevan pergolan kahteen nurkkaan, kaksi eri kaveria aina yhteen paikkaan. Koska kuusamasta tulee helposti "alakalju" laitoin juurelle vanhaa kunnon saniaista, jota löytyi puretun terassin alta. Tästä lisää myöhemmin. ;)

Takaisin peitteisiin siis. Ensin huputin kuusamat hallaharsolla ja tämän jälkeen pakkaspeitteellä. Käytännön syistä tämä on paras tapa se tehdä, sillä kevään koittaessa pakkaspeitteen voi jo kääriä pois varastoon, mutta allaolevan hallaharson voi jättää paikoilleen, suojaamaan yökylmiltä. Ei nääs tarvitse sitten kahta kertaa huputella samaa kasvia. =)
Ja sanomattakin on selvää, että roimasti lunta juurelle. Eristys, eristys, eristys.

Saman kohtalon soin myös ihanaiselle kultasateelle, jonka istutin kaadetun omenapuun juurelle. Tästäkin lisää myöhemmin.

Pidemmittä puheitta, alla kuvat projekteistani.
Olen kyllä kuullut, että useammin ompelukonetta käytetään kyllä ihan vaatteisiin, mutta tuskin tuo nyt niin nökön nuukaa on. ;D

Ensimmäisenä kuvat harsojen ompelusta, sekä käytössä olevista hupuista:


Lisäksi vielä kuva peitetystä kultasateesta, joka on lisäksi suojattu kepityksellä, jotta peite ei paina kaverin oksia (kaikkea kolmea) katki sekä kuusaman valmiista pakkaspeitteestä.

Yllättävä joululahja

Tuossa viime kuussa, päivänä muutamana oli töistä tullessani, mäjähtänyt postilaatikkoon oikein mainiosti eräänlaiseksi joululahjaksi: Isoäidin Kasvit: Siemenluettelo 2012.
Ja voi sitä riemua, joka ei rajoja tuntenut! En yleensä ikinä muista, koska tuon aika on, ja niin kävi nytkin. =D
Mies tosin taisi vain huokaista raskaasti ja mutista jotain epämääräistä kevään myötä täyttyvästä olohuoneesta. Tarkka sanamuoto taisi olla: Taimitarha. Mahdollisista ärräpäistä en mene takuuseen, mutta niitäkin saattoi sekaan livahtaa. *kjehkjeh* ;D


Ensi kesän suurena projektina on kasvimaan ja muutaman lavaistutuksen perustaminen (siis minulla), isännälle olen nakittanut pergolan tekemisen. Ajattelin itse olla ainoastaan ns. piällysmiehenä asiassa. =D

Noh, siinä sitten luetteloa selailtuani tulin tehneeni myös tilauksen ensi kesää varten. "Herra Tuomari, vetoan mielenvikaisuuteen." En tiedä, miten se oikein tapahtui, mutta huomasin noutavani postista siemenpussien kokoon nähden melko ison paketin. Seuraavan pari tuntia menikin kotona hihitellessä ja laatikkoa silitellessä. Oletteko ikinä kuulleet Klonkusta ja siitä sormuksesta? Aivan...


Tilaamieni siementen lisäksi Isoäidin Kasvit Oy:llä on mukava tapa laittaa ns. yllätyspusseja mukaan, aina yksi pussi tiettyä määrää kohden. Mukavimpana yllätyksenä paketissa oli Rrrrrevonhäntä!!! Aijettä!!! \o/
Kulutin aikaani noin tunnin verran pussien lajitteluun, tarkasteluun ja aikataulun tekemiseen ensi keväälle. Vielä pitäisi ensi kuuhun asti odottaa, sen jälkeen saa alkaa hupeltamaan. Tosin kylmäkäsittely täytyy joillakin kasveilla aloittaa ihan kohta, mikäli ne aikoo maahan saada kesäksi. Siitä lisää myöhemmin.


Rakkaalle aviopuolisollenihan näytin vain paketin, en suinkaan sen koko sisältöä.
Sydänkohtauksenhan raukka olisi siinä saanut. =D
Turha siinä on sitten edes yrittää selittää, että älä hätäile, suurin osa näistä istutetaan IHAN OIKEASTI suoraan maahan, ei tarvitse kaikkia esikasvattaa. ;)

Oikein mukavaa talven jatkoa!

Talven riemuja

Viime kesän hiljaiselon jälkeen voidaan todeta Myyrän olevan jälleen vauhdissa!

Tuolloin blogin päivittäminen tuntui hieman pakkopullalta, joten jätin sen tällöin suosiolla väliin. Oli häät, nääs, joten eipä sitä sitten muuta työn ohessa tehtykään. ;D

Vietin eilen sangen mukavan talvipäivän, jonka ajattelin jakaa kanssanne. Lunta oli vihdoin saatu myös meidän seutuville, joten olin, yllätys yllätys, kolaamassa pihaa, kun tapahtumat saivat alkunsa.
Talomme sijaitsee kylänosamme "pääväylän" varrella ja talon takaa kääntyy pieni, päättyvä tie, jonka varrella on muutama talo, enimmäkseen lapsiperheitä. On myös käynyt niin, että oikein mainiosti pulkkailuun soveltuva alamäki alkaa myös meidän talon kohdalta, joten lapset liukureineen eivät ole vieras näky.

Kuitenkin eilen satanut märkä ja raskas lumi teki pulkkahaaveet tyhjiksi ja pysäytti menon jo ensimetreille. Tässä kuva tienpinnasta:


Minähän sitten reippaana tyttönä oman pihan ohessa kolasin tien lapsille lumesta puhtaaksi, joten laskeminen saattoi alkaa. Ylpeyttä hehkuen esittelen kuvan tiestä työni jälkeen:


Riemusta kiljuen kolme muksua ottivat "uusitun" mäen vastaan ja innostuivatpa vielä kaivamaan tunnelia meidän tontille kolaamaani lumikasaan. Reiluna kaverina heittelin vielä toisenkin kasan lumet messiin, jotta saatiin aikaiseksi "vähän iso kasa!" =) Aikaansaannoksesta löytää kuvan tästä:


Ja koska kukaan vastuunsa kantava aikuinen ei jätä lapsia leikkimään yksin omaan pihaansa, tein joutessani takapihallemme komian lumiukon, vaatteineen päivineen. Porkkana löytyi omasta jääkaapista, muksut keräilivät nassuun tarvittavat kivet sekä käsiksi käytetyt oksat. Ja kyllähän siitä tuli varsin upea!


Tuloksena kahdet litimärät talvihanskat, yksi semimärkä ulkoilupuku ja hemmetin hyvä mieli! Suosittelen lämpimästi kaikille! =)

Lopuksi vielä tervehdyksensä jättää portaillamme lumen tulon myötä päivystävä Kasakkakarhu!