MYYRÄN PUUTARHABLOGI
Tämä blogi kertoo 28-vuotiaan naisen puutarhapyrkimyksistä, onnistumisista, katkerista väärinsattumuksista sekä kaikesta siltä väliltä. Innostukseen sisältyvät myös sisäkasvit.
Menossa ovat mukana aviopuoliso, yli-innokas koira sekä tarvittaessa (ja usein järjen äänenä) rakas äiskä.

Satunnaisesti päivityksiä tulee myös vuonna -29 rakennetun talon remonteista ja muista elämän käänteistä.

sunnuntai 30. toukokuuta 2010

Hikeä, kyyneleitä, verta ja kirosanoja

Pahoittelen hiljaisuutta blogissani, mutta nyt voin sanoa matkan olevan päätöksessään. Kyseessä on varmasti eeppisempi tapahtuma kuin Sammon taonta ja parisuhteen kestävyys on taattu taas vuosiksi eteenpäin. Suosittelisinkin, että kaikki naimisiin aikovat pariskunnat ottaisivat projektiksi rakentaa jotain hitusen mutkikkaampaa sulassa sovussa keskenään, ennen sitä papin aamenta. Kasvattaa luonnetta ja (toivon mukaan) vahvistaa parisuhdetta.

Sillä *drumroll*, KASVIHUONEENI ON VALMIS!!! =D

Koko hommahan lähti liikkeelle perustuksen kaivamisella, josta alunperin piti tulla 3x4 metriä kanttiinsa...noooh, sanottakoon, että pienen mittavirheen vuoksi lopullinen tulos olikin 3,20x4,18, mutta ei se haittaa. Tulipahan laajempi routapohja. =)
Pohjallehan laitettiin uretaanilevyeristys (jonka alle maanpeittokangas), jonka jälkeen kasasin reunoille multaa siten, että perustus saatiin suurinpiirtein 2,40x3,10 kokoon, joka siis oli oleva laattapohjan yhteismitta.
Mullan jälkeen laitoin vainoharhaisuuksissani vielä uuden maanpeittokankaan (ettei vaan yksikään s**tanan ruoho pääse laatoitustani pilaamaan), jonka jälkeen kärräsin paikalle noin parikymmentä kottikärryllistä asennushiekkaa. Sen tasoiteltuani oli aika asentaa laatat. Yhteensä 48 laattaa á 19 kiloa kappale. Eli siis noin 912 kiloa. Voin sanoa, että mahdollisuudet kuvata Satisfaction (Benny Benassi) video uudelleen oli huipussaan, päivä oli kuuma ja minä bikineissä. xD

Niinhän siinä sitten kävi, että äkillisen rasituksen seurauksena jumitin selkäni nikamat 6-8, vasemmalta puolelta, jotka jumittivat vastaavasti kyljen, jonka seurauksena koko vasemman puolen kylkilihaksisto tulehtui. Noh, nappia naamaan, niin henki kulkee ja homma toimii. Lepoa tosin tarvitsi pitää seuraava viikko, lukuunottamatta TODELLA kevyitä jumppaohjeita. *huokaus*

Mutta, jotakuinkin viikko sitten pääsimme aloittamaan itse kasvihuoneen rakentamisen. Aikaan kului paljon 2x2 lautaa, hyväksi havaittuja kulmarautoja ja roimasti kärsivällisyyttä, mutta viimein kehikko oli pystyssä. Naapurit varmasti kiittelevät sanoista, joita heidän lapsensa ovat oppineet, kun naapurin täti niitä käyttää...kaikki eivät olleet ihan hyvän maun (tai volyymin) rajoissa.
Oma projektinsa oli myös kehikon mittojen laskemisessa. Meillähän tosiaan oli valmiit ikkunat, joten niillä mentiin. Molemmille oma mitta käteen ja ei kun räknäilemään. Lopulta tulokseen päästiin ja kehikon mitoiksi syntyivät 2,20x2,90 metriä.

Tämän jälkeen luvassa olikin ikkunoiden asettaminen paikoilleen...mikä ei käynyt ihan käden käänteessä, sillä viivasuoran kehikon aikaan saaminen olisi vaatinut huomattavasti ennemmän rahaa, aikaa ja viitseliäisyyttä (lue: ammattitaitoa). Mutta onneksi sähköhöylä on keksitty, joten ratkaisu näihinkin ongelmiin löytyi. ;)
Eilen kasvihuone sai viimeistelynä niskaansa pääty-, kulma- ja peitelaudat sekä pakkaspeitteen väliaikaiseksi ovekseen.
Päätykolmioihin teimme itse ikkunat (lasileikkuri Tokmannilta á 1,99, TOIMII!!!) ja pisteenä iin päälle mieheni lupasi tehdä minulle vielä ovenkin ylimääräisistä laseista. <3 On se vain niin ihana. *huokaus* Siis tuo mies...ja eeeehkä vähän tuo kasvihuonekin. =D

Tutuiksi tässä hotakassa ovat tulleen niin vasara ja naula, kuin pistosaha ja talttakin. Muita uusia tuttavuuksia ovat olleet sähköhöylä, porakone ja käsisaha (olemme tosin tavanneet ennenkin), torx-ruuvit, sähkösirkkeli (jota minun tosin EI anneta käyttää) sekä jiirisirkkeli. Jiirisirkkelihän toimii ihan laudan katkaisussakin mutta sillä voidaan sahata lauta myös tiettyyn kulmaan, mistä on paljon apua esim. kattotuolien teossa. Kattotuolithan ovat rakennuksen...nojoo, jokainen selvittäköön itse. ;)

Ai niin, se veri...
Olen sahannut etusormeeni ja porakone on lipsahtanut peukaloon. SOTA-ARPIA!!! xD
Ja kyyneleitä nyt on koettu sekä onnesta että pettymyksestä. Sekä keskinäisestä rähinöinnistä, kettuilusta ja tahtojen taistelusta.
Mutta vastaavasti välillä on naurettu kaksinkerroin, viisasteltu loistavalla sarjasyötöllä ja rakastettu toisiamme niin hemmetisti. Toivon mukaan ainakin tuo rakastaminen jatkuu vielä tämän jälkeenkin...

Ja vielä loppuun ISO kiitos miehelleni, jonka alunperin piti vain vahtia ja neuvoa, mutta totuus on, että eihän tästä mitään olisi tullut ilman häntä. Upeasti hän on neuvonut minua, toteuttanut visioitani (ja varmasti manannut niitä ääneti), mahdollistanut koko kasvihuoneen synnyn ja ollut projektin kantava voima.
Olet rakas, ja paras. <3

Tässä kuvia, enjoy!!!







P.S: Laitoin kasvihuoneeseen yöksi muutaman ison kynttilän (ei ulkotulta, nokeaa) palamaan naapureiden suosituksesta, kun päivän aikana ei ollut ehtinyt varaamaan lämpöä kasvien suojaksi. Hieno haitek-mittarimme näyttikin aamulla yön alimmaksi lämpötilaksi ulkona olleen 6,5 astetta, kun se kasvihuoneessa oli kynttilöiden ansiosta pysynyt kasveille mukavassa 9,5:ssä.

lauantai 8. toukokuuta 2010

Piece de resistance

Ensimmäinen kunnon kevätsade saapui tänään, toivon sen kestävän kauan, jotta ylihuomenna koko piha vihertää komeasti. Ihanaa!
Joten, sateisen päivän kunniaksi jäin sisälle, pesen pyykkiä, teen ruokaa (tällä kertaa vuorossa Kievin kana, ihan omin kätösin), lajittelen tarpeettomia liinavaatteita pois, sekä tietenkin, kirjoitan blogiani.

Haluan tutustuttaa teidät, rakkaat lukijat, Myyrän pihan parhaimpaan kohtaan. Siihen päivieni valoon, kahvini kermaan, pihani parhaimpaan saavutukseen ja rakkaimpaan luomukseeni. Olkaa hyvä, puro/viherkeitaani.



Kyseinen istutus on minulle kaikkein rakkain aikaansaannokseni koko pihassamme, sillä sen eteen on tehty töitä. Ja paljon. Vuodatettu on hikeä, kyyneleitä, ehkä jopa vertakin. Puhumattakaan kipeistä lihaksista, naapurin epäilyksistä, turhautumisesta, hermoja raastavista epäonnistumisista ja niistä s**tanan rikkaruohoista...

Ostettuamme talon, pihapolun oikealla puolella, pionipuskasta omenapuuhun asti (noin 5 metrin matkalla) oli villiintynyt vadelmapensaikko. Kaikenkaikkiaan käytin pusikon raivaamiseen neljä päivää.
Ensimmäisenä katkoin ja siivosin pois vadelmien varret. Toisena ja kolmantena kaivoin ylös niiden juurakot. Neljäntenä harasin koko alueen tunnontarkasti rautaharavalla ja poistin kaikki vähänkään juuria muistuttavat kappaleet. Uurastus toki palkittiin, sillä uusia vadelmantaimia on kyseiseltä alueelta putkahtanut kahden vuoden aikana näkyviin alle kymmenen. Mutta voi video sitä työn määrää.

Tässä vertailun vuoksi lähtökohta.
Kuva ei ole paras mahdollinen, mutta oikeassa laidassa näette hieman esimerkkiä kyseisen pensaikon tuuheudesta. Mainitsinko jo, että koko oli 3x5 metriä? Tosin armollisesti taisi kaventua toiseen päähän mentäessä kahteen metriin...jipii...


Kaivettuani vadelmat huitsin heitulaan, levitin koko alueen pohjalle maanpeittokankaan ja laitoin päälle uutta multaa, suoraan pussista. Korkeuseroa tasasin turveharkoilla, joista leikkelin sopivia palasia, uhraten elämää nähneen leipäveitsen armoitetuksi harkkoleikkuriksi. Harkot tilkitsin vielä vedestä ja turvesilpusta tehdyllä massalla ja kiinnitin ne maahan katkotuilla oksilla. Harkot muuten sammaloituvat ajan mittaan todella kauniisti.
Keskellä aluetta haaveena oli alunperin tehdä pieni puro ylhäältä vasemmalta, alas oikealle. Tämän kuitenkin osoittauduttua mahdottomaksi ilman kunnon kourua, luovuin ajatuksesta, tein puron sepelistä ja asetin sen loppuun aurinkoenergialla toimivan sammakkosuihkulähteen, jonka paneelin voitte nähdä kuvan vasemmassa laidassa.

Uhrasin muutaman vanhoista kattotiilistä alueen kattamiseen sekä sain hyvällä alennuksella Agrimarketin poistomyynnistä reunoilla näkyvät valkoiset verkkokivet. 5 euroa/viiden laatan paketti. Hyvä diili. =)
Puron oikealla puolella ylimmäisenä on särkynyt sydän, sen vieressä iso- sekä kamtsatkanmaksaruohoa. Vanhan kannon löysin kaivaessani vadelmia pois ja mielestäni se oli niin kaunis, jotta se kannattaisi säilyttää.
Puron vasemmalla puolella etualalla on pienen pieni karpaattien kello, sen taustalla pikkusärkynytsydän ja maanpeittokasveina rönsyakankaali (tumma) ja suikeroalpi (v.vihreä). Viimeisenä puskana kuvan vasemmassa nurkassa on angervo, lajiketta en tähän hätään muista.
Istutuksesta löytyy vielä toinen karpaattien kello angervon yläpuolella, sekä kivipuron alkupäässä kuusi kurjenmiekkaa, jotka kuvan ottohetkellä olivat vielä pieninä versoina, eivätkä siksi näy kunnolla.

Miksikö esittelin tämän osan pihasta juuri nyt?
Noh, olen onnistunut hankkimaan isännän autotallinrakennustöistä turhaksi jääneen vesikourun, jota olen alkanut taivutella mieleiseeni muotoon puron tekoa varten. Homma on vielä täysin kesken ja alue näyttää KAAMEALTA, mutta uskon, että hyvä siitä tulee. ;)
Tässä vielä viimoinen kuva tämänhetkisestä tilasta, edistystä päivitellään kevään mittaan.




Rakennusterkuin, Myyrä

perjantai 7. toukokuuta 2010

Ihana, kamala kasvihuone

Oman tontin mahdollistaessa vihdoin ja viimein, kauan kaivatun kasvihuoneen, homma lähti hanskasta. Tai lapiosta. Tai budjetista...
Suurimpana syynä tähän on, yllätysyllätys, oma suuri suuni.
Menin hyvässä uskossa mainitsemaan töissä suunnittelevani kasvihuonetta...ja siitäkös soppa syntyi. =D

Noin kymmenen miestä ovat koko tämän tiedon julkistamisen jälkeisen ajan seuranneet tarkasti projektin etenemistä, antaneet ohjeita (hyvin ristiriitaisia), kyseenalaistaneet suunnitelmani, päällepäsmäröineet, epäilleet, käskeneet tehdä sitä-tätä-ja-tota sekä yleisesti sekoittaneet pääni pahemman kerran.

Pitkällisten pohdintojen jälkeen on päädytty seuraavaan:
- Maata kaivetaan pois noin 30 senttimetriä
- Pohjalle levitetään viitisen senttiä hiekkaa tasaukseen
- Hiekan päälle laitetaan 3cm paksu Finnfoam-eriste (routimista vastaan)
- Finnfoamin päälle noin 20 sentin kerros hiekkaa (ei roudi), ei moreeni (routii)
- Hiekan päälle laitetaan 48 kappaletta 40x40 cm laattoja, mustia ja punaisia
- Tällöin perustuksen kooksi tulee (jolle Finnfoam laitetaan) 3x4 metriä, ja laatta-alustan kooksi 240x310 cm, tämä sen takia, ettei routa pääse "hiipimään" laattaperustuksen alle

Itse kasvihuoneesta tulee 2x3 metriä kanttiinsa, korkeus on vielä HITUSEN auki, sillä tarkoitus on toteuttaa projekti vanhoista ikkunoista, joten säätämisessä menee varmasti aikansa...odotan tätä innolla...*huokaus*
Uskomatonta, miten niitä on kertynyt, kun on laittanut sanan kiertämään. Iso kiitos kaikille luovuttajille! =)
Kasvihuoneen runko tehdään 2x2 kestopuusta. Ikkunoita ei ole tarkoitus kiinnittää runkoon, sillä tämä saattaa olla tuhoisaa liikkumavaran loppuessa (särkymisvaara). Sen sijaan rakentaminen toteutetaan siten, että runkotolppiin ruuvataan ulko- ja sisäpuolelle kiinni 2x4 laudat,joiden muodostamaan "uraan" ikkunat laitetaan. Näin ikkunat säilyvät helposti vaihdettavina ja toivon mukaan, myös ehjinä. ;)

Seuraavassa hitusen kuvia aloituksesta:


Tässä kuvassa perustus on etupäästä jo kaivettu täyteen leveyteensä, mutta pituutta pitää vielä lisätä taustalla näkyvään puomiin asti. Olen käyttänyt ylöskaivetut nurmikon kappaleet maanpinnan korkeuserojen tasoittamiseen muualla pihassa, hyvää esimerkkiä näetteä kuvan oikeassa laidassa.
Sen sijaan mullalle minulle ei ole käyttötarkoitusta keksittynä, joten jos joku sitä kaipaa, ota rohkeasti yhteyttä, niin voit tulla hakemaan. ;)




Ja tässä vielä ikkunat.
Mahtava setti, eikö?

Kaivuuterkuin, Myyrä

P.S: Mieheni on HIEMAN nihkeä projektin suhteen, mutta eiköhän se siitä tasaannu, kun saa kalloonsa, että hänen EI tarvitse osallistua rakentamiseen fyysisesti. Kunhan tissuttelee kaljaa vieressä ja valvoo, etten sahaa itseäni TAYSiin. =D

torstai 6. toukokuuta 2010

Myyränkolon kasvit

Kuten biossani lukee, kasvi-innostukseeni kuuluvat myös sisäkasvit.
Joten, olkaa hyvät, myyränkolon kasvatit. =)

Kaikkein rakkain kasveista minulle on posliinikukka.
Näin talven jälkeen olen huolesta sairas äiti, joka odottaa, vieläkö muksu kasvaa ja paljonko? Ja koska se lähtee kasvuun? Eikö sen olisi jo pitänyt? Olenko mä tehnyt jotain väärin? Neuroottista, tiedän.
Kyllä, äidiltä peritty, ihanaisen tuoksun omaava ja mahtavat lehdet tarjoava kasvi on erityisen huolenpidon kohteena. Sen lehdiltä pyyhitään pölyt tarpeen vaatiessa, kasvua tarkkaillaan (melkein suurennuslasin kanssa) ja parhaana kaikista, sitä puolustetaan raivokkaasti puolison voi-että-kun-se-haisee-kommenteilta.
Kukat tuoksuvat, opi ero. ;)



Tiukasti perässä rakkaudessaan saapuu kiinanruusu, hibiscus joillekin.
Traagisia kokeneet kiinanruusun kokelaat ovat saaneet tiukan tuomion rekkurakilta, jolle nupullaan olevat kukat ovat olleet aikaisemmin SUURTA herkkua. Muutettuamme omakotitaloon, pyysin äidiltäni (jälleen kerran) uutta tainta, sain sen ja sijoitin koiran ylettymättömiin. Ähäkutti.
Onpa se jo kerran kukkinutkin maaliskuun siirtonsa jälkeen. Tällä hetkellä kasvi evakossa yläkerrassa taimien tieltä, ja toivon kovasti ettei kiskaise sieppejä ja murjota (kasvamatta) seuraavaa vuotta. Tämä on mahdollista, uskokaa pois.




Erityisenä ylpeyden aiheena on yläkerran "aulan" kliivia. Kyseessä on ruukkunsa suhteen vaativa kasvi, joka ei siedä milliäkään liian isoa kasvualustaa. Eräässä huonekaluliikkeessä näin hitusen isommassa ruukussa metrin leveän ja korkean (!) kliivia, jossa oli 25 tainta. Minulla tuossa ruukussa kaksi, laskekaapa siitä. ;)
Töistä napattu pistokas juurtui komeasti ja on jo ehtinyt kasvattaa yhden uuden, komean lehdenalun, joka tällä hetkellä nököttää ruusukkeesta suoraan ylöspäin huutaen: "Katso minua, olen uusi ja mahtava!" Ja pitäähän kaveria kehua, tosin muiden kuulematta. Hulluksi luulisivat...



Jostain syystä tulilatvat ovat AINA olleet minulle hirmuisen tervetulleita kasveja. Tämän yksilön sain ystävänpäivälahjaksi, kun olin kaupassa tarpeeksi ihastellut mieheni kuullen: "Voi, katso miten ihana tulilatva! Ja vielä kerrottu! Ja vaaleanpunainen! Voih...." Syvä huokailu ja anova katse kuuluivat asiaan. Tällä hetkellä kaveri on toisella kukintakierroksella, tämä onnistui poistamalla säntillisesti vanhat kukinnot niiden lopahdettua. Saa nähdä kauanko kestää.

Tulilatvan vieressä kukoistaapi juoru. Jälleen kerran, töistä varastettu pistokas iloitsee ja elää täällä maalla. Ei ilmeisesti ollut kaupunkiyksilö tai sitten on ihastunut talon sisällä vallitsevaan, samanlaiseen (juoru)ilmapiiriin. Innostuipa kaveri niin paljon, että vappuna sain viedä seitsemän ISOA pistokasta anoppilaan Keski-Suomeen, kuvassa siis jo typistetty kasvi, vaikka sitä ei hevin uskoisi. Juoru.




Löytyypä meiltä pieni enkelinsiipikin. Alunperin vein kälylleni pistokkaan omastani hänen odottaessa esikoistaan, "suojaksi heidän pienelleen". Omani kuoltua muutossa (jostain syystä minulle käy aina näin, en ilmeisesti vain osaa muuttaa kasveja...) sain armollisesti takaisin kolme pistokasta, jotka nyt odottavat ja miettivät, josko sitä kasvaisi tahi ei. Nirsoja kavereita, jotka analysoivat tarkkaan kasvumaansa ja hoitajansa. Mutta uurastus (ehkä) palkitaan upeilla kukinnoilla...sitten joskus...*huokaus*




Viimeisimpänä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä, on ihana, kirjavalehtinen muratti. Uskon, että rakkaus murattiin juontaa juurensa ulkomailla vietetystä ajasta, jolloin ainoa vihreä koko solukämpässä oli saman lajin kasvi, itse ostamanani. Ovathan ne hitusen pakkasenkestäviä, helppohoitoisia, melko idioottivarmoja (tosin poikkeuksiakin löytyy) vihertäjiä, jotka ovat kiitollisia pienestäkin hoidosta ja palkitsevat omistajansa aina. Ja kai sekin jostain kertoo...on hyvä, että talossa on edes yksi sinnikäs kaveri. ;)