MYYRÄN PUUTARHABLOGI
Tämä blogi kertoo 28-vuotiaan naisen puutarhapyrkimyksistä, onnistumisista, katkerista väärinsattumuksista sekä kaikesta siltä väliltä. Innostukseen sisältyvät myös sisäkasvit.
Menossa ovat mukana aviopuoliso, yli-innokas koira sekä tarvittaessa (ja usein järjen äänenä) rakas äiskä.

Satunnaisesti päivityksiä tulee myös vuonna -29 rakennetun talon remonteista ja muista elämän käänteistä.

sunnuntai 27. maaliskuuta 2011

Uusi elämä

Mistä tietää, että vanhat kasvit ovat tyytyväisiä uuteen ruukkuunsa / multaan / elämään ylipäänsä? Tuloksista, hyvä ihminen, tuloksista.

Kolme viikkoa ruukkuvaihdon jälkeen minulla on ilo ja kunnia esitellä teille positiivisia tuloksia myös "vanhojen" sisäkasvien siirrosta. Suosittelen hakemaan kaasunaamarin, omakehu tulee lemuamaan.


Kuvassa ylimpänä ensin muruseni Suukkosuu, jonka mahdollisesta kukinnasta lupasin aiemmin laittaa kuvia. Kukinnon kasvaessa ja pullistuessa pussaava muoto korostuu vielä enemmän.
"Pusukin" vieressä rakas, ihanainen kerrottu tulilatvani joka on sangen tyytyväisenä uuteen ruukkuunsa alkanut myöskin pukkaamaan kukintoa varteensa. Ah, tätä elämän sietämätöntä keveyttä!

Kuvan alarivillä juoruseni, joka vanhan kunnon rikkaruohon tavoin on alkanut puskemaan uutta versoa samaan tahtiin, kuin koiramme harrastaa karvanlähtöä. Tukuittain, koko ajan, joka päivä. Ji-pii... No jaa, ei muuta kuin naapurillekin versoja. Koirankarvat suosittelen tosin viemään roskiin. Tai käyttämään tyynyn täytteenä. Tai kehräämään langaksi, tämäkin kuulemma on mahdollista...
Ja viimeisenä kuvassa kiinanruusu eli hibiscus, joka myöskin intoutui uuteen elämään ruukkuvaihdon myötä. Kuvaan merkattu punaisella viivalla kolmessa viikossa tullut uusi kasvu. YLI 10 SENTTIÄ!!! Ensi viikonloppuna voinkin taimien koulinnan yhteydessä lykätä kavereihin ravinnepuikot. Uusi kasvu paljastaa ruukutuksen onnistuneen ja uusien versojen päässeen kunnolla kiinni uuteen multaa.

God, I'm good! ;)


Ylpeyttä tuntien, Myyrä

Versotus Maximus

Siementen kylvöstä on nyt aikaa kolme viikkoa ja voin ylpeänä raportoida tuloksia.
Heti alkuun kuva versoista ensimmäisen viikon jälkeen:


Voin lämpimästi suositella kaikki Isoäidin Kasvit -nimistä yritystä, jolta olen itsekin siemenet tilannut. Toissavuotiset siemenet itivät loistavasti, kaikki vähintään 75% tuloksella. Luku ei hirveästi poikkea muutenkaan kasvattajien lupaamista tuloksista, joten vallan mainioksi voin saavutusta kutsua.

Alla kuva kasvien tämän hetkisestä tilanteesta, kolme viikkoa kylvön jälkeen:


Olen kääntänyt vadit nyt kahteen kertaan. Ensimmäisen kerran kahden viikon kohdalla ja toisen kerran tänään. Versojen pidentyessä niiden kasvamisesta suoraan on myös alettava kantamaan vastuuta. En silti suosittele kääntämistä kuin korkeintaan kerran viikossa, silloinkin vain, jos tarvetta on. Tänään käänsin ainoastaan kaksi vatia, joiden versot olivat selvästi toispuoleisia. Taasen voin muistuttaa kasvun energiatehokkuuden säilyttämisestä.

Kuten kuvasta näkyy, kurkku ja maurinmalva ovat selvästi päässeet jo sirkkalehti-vaiheeseen, eli siihen hetkeen, kun ensimmäiset "oikeat" lehdet ovat kasvaneet versojen keskeltä esiin. Tämä tarkoittaa sitä, että koulinnan hetki on käsillä. Annan kuitenkin kasvien pysyä paikoillaan vielä viikon ja muutan rehut uusiin asuntoihin vasta ensi viikonloppuna. Tähän väliin muistutan tukikeppien tärkeydestä niitä kaipaavien kasvien (kuten kurkku ja tomaatti) tuennassa alusta alkaen.

Haluaisin kuitenkin huomauttaa, että kaikkiin kasveihin tuo sirkkalehti-sääntö ei päde. Kuten esimerkiksi idänunikko, joka on kuvassa maurinmalvan vasemmalla puolella oleva pienin ja heiveröisin kasvi. Unikko on hyyyyyvin hentojuurinen ja palkitsee kärsivällisen kasvattajansa upealla kukinnolla. Paino sanalla kärsivällinen. Toki unikonkin voi koulia jo toisen lehtiparin ilmestyttyä, mutta minua on turha syyttää, jos hermot menevät piiperrykseen ja yksikään taimi ei selviä siirrosta. Don't say I didn't warn you...

Joten aion säästää sekä taimien hengen, että oman verenpaineeni nousulta, kun odottelen suosiolla ainakin neljä lehtiparia ennen siirtoa. Sama pätee muihin pikkuruisiin kavereihin.
Palaillaan (koulinta)astialle ensi viikolla!

Fiilistellen, Myyrä

P.S: Omat taimeni koulin jo huhtikuun alussa, sillä pystyn siirtämään ne kasvihuoneeseen hallaharson alle toukokuun alussa. Mikäli et omaa kasvihuonetta, kevätkylvö on hyvä aloittaa vasta huhtikuun vaihteessa. Ja hei, jos omaat kasvihuoneen, sekä sopivan liekinheittimen / pari koulusta tuttua bunsen-poltinta (ilman lämmittämiseksi), mikään ei estä kylvämästä siemeniä jo tammikuun alussa. Jos siis viherpeukalon kutina käy sietämättömäksi. ;)

maanantai 7. maaliskuuta 2011

Versoja, versoja!

Hih, olipas yllätys tänään, kun menin kastelemaan kylvöksiäni sumutepullolla.

Rakkaani, kahvini kerma, elämäni suola, maurinmalva, oli versonut!
Neljä pientä ja hentoista tainta puski mullasta läpi...voi sitä onnen riemua ja ilon tunnetta! Oih!

Alla maistiaisia:




P.S: Tänä aamuna (8.3.) taimia puski esiin jo kahdeksan! <3


Lisää odotellen, Myyrä

lauantai 5. maaliskuuta 2011

Kollegani kysyi töissä menneellä viikolla, mistä tiedän, mikä kasvi tarvitsee uusioruukutuksen. Niin, siihen olikin hankala vastata. Joskus kasvi kertoo sen itse, niin hullulta kuin se kuulostaakin. Kuten esimerkiksi kasvuspurtin ottanut tulilatva, joka alkoi työntää juuria maanpäällisistä osistaan, tarkoituksenaan sanoa: "Hei muija, nyt sitä ravintoo lisää ja äkkiä! Meikä kuolee!"


Ei muuta kuin kaverista kiinni, nosto ja uuteen ruukkuun. Viisi senttiä vanhaa syvemmälle, uusiojuuriversojen tasoon. Toivottavasti on tyytyväinen uuteen kotiinsa, oli se sen verran isompi, että saa pärjätä siinä kaksi kesää.


Tulilatvan vieressä komeilee Nematanthus, tuttavallisemmin suukkosuu. Varsin suloinen kaveri, joka saa kansankielisen nimensä kukintonsa mukaan. Kukinnon, joita ei tietenkään ollut kuvattavissa yhtäkään. Päivitän kuvia myöhemmin, mikäli ei ota nokkiinsa kasvupaikan siirrosta.
Hemmetillinen äkseeraus on odotettavissa ainakin vehkalta, jonka siirsin ruukutuksen yhteydessä paahteiselta eteläikkunalta varjoisammalle itäikkunalle.
Kultapieni, kun sinä et pärjää siellä kuumuudessa, kun et omista vahapintaisia lehtiä! Tästä todisteena nähtävissä jo pientä palovammaa lehtien kärjessä, vaikka onkin saanut kokea vasta "tehottomampaa" kevätaurinkoa. Saa nähdä lähteekö enää edes kasvamaan, jos kunnolla kimpaantuu.


Kasvu on toinen merkki, joka kertoo ruukun vaihdon tarpeesta. Tai siis pikemminkin sen puute. Mikäli kasvi ei vaan yksinkertaisesti ala keväällä tuottaa uusia oksia/valmistautua kukintaan vaan nököttää samankokoisena paikallaan ympäri vuoden, tulee sille antaa uusi ruukku. Kuten kävi kiinanruusun tapauksessa.

Ei kukintaa, ei uusia lehtiä, ei kasvua, ei MITÄÄN. Syykin selvisi, kun otin kaverin ulos vanhasta ruukusta: Ei multaa, pelkkää juurta. Ihme, että oli hengissä pysynyt pelkästään vedestä saatavilla ravinteilla. Juttelin mukavia ja silottelin lehtiä, eiköhän sekin siitä.

Toisena ääripäänä on taas liikakasvu. Siis se, kun kasvi kasvaakasvaakasvaa, mutta ei järin hyvännäköisenä. Näin oli tehnyt juoru, joka pukkasi uutta versoa kuin hullu, mutta lehdet olivat isoja ja hailakoita sekä mullan lähellä olevat versot kellersivät ja olivat melkein läpinäkyviä. Syy sama, kuin kiinanruusussa.
Juorun hyvä puoli on sama, kuin normielämässä. Mitä enemmän sitä yrität kitkeä, sitä enemmän se leviää. ;)
Joten ei kuin sakset käteen ja tekemään tiukkaa arviota säilytettäville versoille. Heitin samalla kaverin myös kaksi kertaa isompaan ruukkuun, joten saa myöskin pärjätä kaksi kesää nykyisellään. Kuvassa hieman aneeminen rankan leikkuun jälkeen, mutta piakkoin varmasti entisessä loistossaan.


Loppuun haluaisin antaa vielä muutaman yleispätevän neuvon kevätruukutukseen:

1. Valmistaudu, mielellään jo viikkoa etukäteen.
Tämä tarkoittaa sitä, että virität mielesi jo hyvissä ajoin tulevaan. Ruukutus voi olla täydellistä painajaista tai vaihtoehtoisesti mielekästä ja hauskaa hommaa, jossa näet välittömästi kädenjälkesi. Päätä siis päivä ja pidä siitä kiinni. Älä lykkää päätöstä, siitä koituu vaan huonoa omaatuntoa ja kettuuntunut kasvilauma.

2. Valitse työskentelualue ja laita sen kuntoon TÄYDELLISESTI ennen aloitusta.
Lattian vuoraaminen sanomalehdellä (tässä välissä haluaisin kiittää Aamulehteä, joka tulee meille täysin tuntemattomasta syystä, tilaamatta), kaikkien ruukkujen kantaminen paikalle, mullan, kasvien ja välineiden (sakset, hanskat, kastelukannu ja rätti ruukkujen pyyhintää varten) keräys ja järjestäminen sekä ruokahuollon toimivuus ovat kaikki tärkeitä osatekijöitä.

3. Ruukkuvaihtojen etukäteissuunnittelu.
Eli minkä kasvin siirrät mihinkin ruukkuun. Mikään ei nosta verenpainetta yhtä tehokkaasti kuin se, että tajuat multapaakku kädessäsi, ettei sinulla ole yhtään sopivankokoista astiaa, johon sen laittaisit.

4. Tauot
Mikäli ottaa pannuun, pidä tauko. Käy syömässä, juomassa tai muuten vain ottamassa etäisyyttä tilanteeseen. Kenellekään ei ole hyötyä siitä, että suolestat kasvin oman tympääntymisen takia.



5. Älä käännä kasvin lehtiä pois auringosta, mikäli se on kääntänyt ne tiettyyn suuntaan.
Kasvin tulisi saada olla rauhassa vähintään viikko ruukutuksen jälkeen, jotta se saa juurtua rauhassa eikä sen tarvitse käyttää energiaa esimerkiksi juuri edellä mainittuun lehtien kääntämiseen valoa kohti. Kasvin paikan voit vaihtaa, kunhan valo tulee edes suunnilleen samasta suunnasta, kuin aiemmassa paikassa. Älä siirtele kasvia enempää tai turhaan ensimmäisen kuukauden aikana.

6. Jätä lisälannoituksen aloittaminen myöhemmälle.
Mikäli tuikkaat lannoitepuikot/kastelet lannoitteella ennen kasvin uudelleen juurtumista, aiheutat vielä haparointivaiheessa olevien juurten palamisen ja pahimmassa tapauksessa koko kasvin kuoleman. Hyvällä tuurilla kasvuunlähtö vain viivästyy. MALTA SIIS MIELESI. Kuukausi on tässäkin suhteessa hyvä varoaika.


Hyvää kasvukautta toivottaen, Myyrä

Jos mä ihan vähän vaan...

Jepjep...alkuperäinen suunnitelmahan oli laittaa itämään ainoastaan kurkun ja tomaatin siemenet, sillä tulevana kesänä olisi muutakin tekemistä, kuin vain kasveilla. Esimerkiksi rakentaa pergola ja mennä naimisiin.

Kuitenkin, käydessäni läpi siemenvarastoani, alkoi idätettävien pino kummallisesti kasvaa. "Mustaa salkoruusua, joo, sitä nyt ainakin, sehän on niin upean näköistä. Maurinmalvaa, sehän oli niin helppo kasvattaa. Isoniittyhumala on kamalan kiva maanpeitekasvi ja unikotkin niin suloisia karvakasoja..."
Ja tuhon tie oli alkanut. Annoin puutarhahanskan, se vei koko kasvihuoneen...

Tajusin onneksi lopettaa ajoissa ja itämässä on tällä hetkellä ainoastaan seitsemää lajiketta, 23 ruukussa (4x kurkku, 4x tomaatti, 3x maurinmalva, 4x salkoruusu, 2x kirjokierto, 4x isoniittyhumala ja 2x unikko).
Mitään takeitahan itämisestä ei ole, sillä ovat viime vuoden siemeniä, mutta uskoisin, että ainakin jotain saadaan aikaiseksi.


Istutustapojahan on juuri niin monta, kuin on tekijöitäkin. Itse kuitenkin uskon vankasti juuri ko. toimenpiteeseen tarkoitettuun kylvömultaan, maalaisjärkeen ja ylettömään määrään kärsivällisyyttä. Tulee tarpeeseen, jos olet mämmikoura, kuten minä.
Hyvänä nyrkkisääntönä olen pitänyt seuraavaa: Mitä pienempi siemen, sitä vähemmän peittoa. Eli käytännössä, alle puolen millin kokoisia unikon siemeniä ei välttämättä tarvitse peittää ollenkaan, kunhan painaa ne vähän syvemmälle multaan.
Kylvökset voi peittää kelmulla, jos haluaa. Kelmu auttaa pitämään kylvöset kosteana, joten kastelun tarve vähenee (laiskan puutarhurin ratkaisu). Itsekin olisin näin tehnyt, ellei kelmu olisi loppunut. Perhana.
Älä myöskään laita siemeniä itämään paahteiselle ikkunalle, sillä liian korkeassa lämpötilassa mitään ei tapahdu. Paras paikka on aurinkoinen (ei paahteinen) ja huoneenlämpoinen.

Asiasta tietämättömät varmaankin ihmettelevät, kuka hullu laittaa siemenet itämään jo nyt, maaliskuun alussa? Henkilö, joka omistaa kasvihuoneen. <3
Tänään pääsin ensimmäistä kertaa talven jälkeen pyhätössäni vierailemaan ja olihan siellä jo mukavan lämminkin auringon paistaessa. Kasvatusaltaassakin jo vihersi, yllätysyllätys, nokkonen. =D Kyseinen kasvihan menestyy ainoastaan ravinteikkaassa ja hyvässä maaperässä, joten kai tuokin täytyy ottaa kohteliaisuutena.

Versoja odottaen, Myyrä