Kylmää, pimeää ja kasvutonta.
Erittäin otollista aikaa viherpeukalolle siis. ;)
Tähän kaikkeen tulikin yllättäen muutos muutama viikko sitten, kun postilaatikkoon kolahti Isoäidin Kasvit-nimisen yrityksen tuore siemenluettelo.
Koska kevät ei vielä tehnyt tuloaan, olin kohtalaisen järkevällä päällä ja päätin, etten tilaa sieltä mitään. Viime vuoden siemenistä on vielä osa jäljellä, joten ne saavat kelvata.
Ensi kesäksi on luvassa suuria suunnitelmia, joiden takia en aio ottaa sen suurempaa puutarhaprojektia harteilleni. Mitä nyt pienenpienen terassin-tuhoamis-oleskelualue-pergola-rakentamisen. :D
Viime viikonloppuna istuskelin olohuoneen sohvalla lukemassa, kun silmäkulmassani, näköalueen äärirajalla vilahti jotakin. Käänsin päätäni, mutta ikkunassa ei näkynyt mitään...kummallista. Jatkoin lukemista ja hetken päästä sama toistui. Ei vieläkään mitään. Hetken jo luulin kuvitelleeni, kunnes! Vettä! Räystäältä! Helmikuun alussa! HURRAA!!!
Niin, tuo kummallinen valoilmiö, jota myös auringoksi kutsutaan, ei ollut näyttäynyt noin mahtavassa terässä koko talvena. Mutta niin se vain päätti keventää räystäitämme.
Helmikuu on muutenkin kummallista aikaa. Sen lisäksi, että se on viimeinen kuukausi, jolloin talvirengaspakko on päällä, kasvit tuntuvat jotenkin tajuavan lähestyvän kevään.
Kaikki vähänkin vihertävät alkavat juopottelemaan oikein huolella, mutta krapulasta ne eivät onneksi kärsi. Sen sijaan rönsyliljamme on huomaamattani jysäyttänyt jälkikasvua varteensa! Saamarin hempukka... :D
Muistatteko sattumalta työpaikaltani varastamani kliivian taimet?
Ne kaksi pientä, kituliasta kaveria, jotka viime kesänä näyttivät tältä?
Noh, tässäpä teille päivitetty kuva kaverista, joka viimeisen kahden viikon aikana on tehnyt KUUSI uutta lehteä, pidentyneen päivän innoittamana.
Lisäksi haluaisin demonstroida lähestyvää kevättä vielä yhdellä kuvalla, vanhasta kunnon juorusta ja kerrotusta tulilatvasta, jotka viime kesänä olivat vielä vaatimattomia ja herttaisia:
Ja, jotka tätä nykyä näyttävät tältä:
HUH!
Mihin sitä vielä tänä kesänä näiden kanssa joutuukaan! :D
Myöskin posliiniköynnös käy läpi jonkunnäköistä identiteettikriisiä, sillä se on kellastuttanut viimeisen kahden viikon aikana kolme varttaan, jotka olen leikannut pois. Ja vastaavasti tehnyt tilalle neljä uutta alkua.
Tiedä sitten, josko sekin haluaa vain vahtelua elämään tai haluaa uudistaa ulkonäköään.
Kohta on kuitenkin se hetki käsillä, kun saa istuttaa ensimmäiset kurkun ja tomaatin taimet, sekä antaa ruukkukasveille uuden elämän, uudessa purkissa, uudessa mullassa, kasvutikun kanssa.
Eläköön (lähestyvä) kevät!
Horroksesta heräillen, Myyrä
