Kylmäkäsittely

Mystinen sana, eikö? Luonnossa talvi huolehtii hommasta, mutta me innokkaat viherpeukalot, jotka tilaamme siemenet tammikuussa, emme enää ehdi tuohon sykliin mukaan. Joten, turvautukaamme siis...VILPPIIN!!! =D
Näin ainakin mieheni sanoi, kun kerroin, mitä kylmäkäsittely tarkoittaa.
"Mutta sähän huijaat niitä siemeniä!!!"

Eli siis, ahkeroin eilen myös kylmäkäsittelyä vaativan siemenet työn alle.
Itse hoidan homman vuosia sitten löytämälläni ohjeella, kiitos tästä Viherpihalle.
Kaikessa yksinkertaisuudessaan kylmäkäsittelyyn tarvitaan hienoa hiekkaa (isännän hiekkapuhallus-/lasten hiekkalaatikkohiekat soveltuvat mainiosti)tai turvetta/vermikuliittia, hieman vettä, siemenet, muovipusseja esim. Minigrip (hätätilassa tuorekelmukin käy), ja teippiä (nimikointia varten). Pussin pitää olla läpinäkyvä valon saannin turvaamiseksi!

Hiekkaa tarvitaan noin yksi desi jokaista siemensatsia kohti (eri siemeniä EI kannata laittaa samaan pussiin, sillä mikäli alkavat itämään eri aikaan, olet pulassa). Hiekkaan lisätään niin paljon vettä, kuin se pystyy imemään. Tämän jälkeen otetaan noin desi massaa ja lisätään siemenet siihen. Seos laitetaan omaan pussiinsa, suljetaan ja nimikoidaan.
Pussit saavat olla huoneenlämmössä noin 5-6 vuorokautta, jotta siemenet imevät veden itseensä. Tämän jälkeen ne laitetaan jääkaappiin 1-3 asteen lämpötilaan 5-8 viikoksi. Kylmäkäsittely tulisi ajoittaa niin, että siementen alkaessa mahdollisesti itää jo pusseissa, ne tulee HETI istuttaa, mielellään ulos!!!

Mikäli itämistä ei tapahdu, pitäisin siemeniä kylmässä tuon 8 viikkoa, jotta homma varmasti tehoaa. Itselläni hoidon kohteeksi joutuivat Lyhtykoiso "Physalis alkekengi", Mooseksenpalavapensas "Dictamnus albus fraxinella", jonka SUPERKAUNIIT siemenet näette alla olevassa kuvassa, sekä Syysleimu "Phlox paniculata".
Kannattaa kuitenkin muistaa, että kaikkia siemeniä ei missään nimessä kannata kylmäkäsitellä, sillä mikäli jokin menee vikaan (muista Murphyn laki), niin silloin on vielä jäljellä siemeniä, jotka voi jättää talven kylmäkäsiteltäväksi syksyllä. Muista tällöin merkitä istutuspaikka, ettet nypi "rikkaruohoja" seuraavana keväänä. ;)
Tarkastele pusseja VÄHINTÄÄN kerran viikossa, kääntele, ravistele ja silittele.

Ensimmäiset kylvökset

Sairaslomalla istuskellessa tulee takuuvarmasti jossain vaiheessa tylsää.
Joten, eipä siis muuta, kuin tekemään ensimmäisiä kevään kylvöjä. \o/
Joko väsytystaktiikka alkaa toimia, tai isäntä on muuten vain heltynyt, sillä kyseli
eilen, josko minulle tarvitsisi jostain hommata pöytä, johon saisin kaikki kylvökset laitettua rauhassa itämään. Jopas! =)
Tosin, on olemassa myös se mahdollisuus, että toisella on oma lehmä ojassa ja yrittää vain lievittää kaukonäköisesti omaa stressiään asian suhteen pyrkimällä jonkin sortin järjestykseen jo ennen kaaosta. ;)

Alla kuitenkin kuva ensimmäisestä satsista, joka tuli kylvettyä eilen:


Kuvassa on siis seitsemän pottia Chilipaprikaa "Capsicum Annuum", viisi pottia (jokaisessa kaksi siementä) Aitoelämänlankaa "Lpomea Purpurea", kuusi pottia Kellököynnöstä "Cobaea Scandens" ja viisitoista pottia Salkoruusua (MUSTA!) "Alcea Rosea". Pidän hirmuisesti kuvan maatuvista istutuspoteista, sillä taimia kouliessa niitä ei nääs tarvitse poistaa vanhasta kolostaan, vaan sen kuin istuttaa kotineen päivineen uuteen astiaan ja vanha maatuu mullaksi ja ravinteiksi. HURRAA!!! =)
Mainittakoon tähän väliin (mikäli en sitä myöhemmin muista), että unikonsiemeniä (siis niitä saamarin pieniä) istuttaessa, korvaamattomana apuvälineenä on kumipäinen lyijykynä. Kyllä, luit aivan oikein. Pieni siemen on helppo noukkia kumipäällä mukaan ja sen jälkeen asettaa istutuspottiin. Toki jotkut pystyvät tähän ihan pelkillä sormillakin, mutta ainakaan allekirjoittaneen nakeillä ei tuloksena ole muuta kuin pelkkiä ärräpäitä ja hermojen menetystä.

Oikein hyvää kevään odotusta!