Hengenpelastaja, vol. 1.

Huomasin tänään melko harmillisen asian. =( Ostin läheisen taimiston syystyhjennysmyynnistä kaksi timanttituijaa edulliseen viiden euron kappalehintaan viime syksynä. Hain niihin kauniit tuikkunauhat ja tökkäsin ne tontin sisäänkäyntiä koristamaan. Omissa pienissä ruukuissaan, mikä oli kardinaalivirhe. Ajattelin, ettei niillä vielä olisi hädänpäivää, mutta ikäväkseni jouduin toteamaan olleeni karvaasti väärässä. *märf* Oikeanpuoleinen tuija on ollut pahimpien aurinkoisten päivien aikaan mainiosti suojattuna lumikinoksen varjossa, mutta tuo vasempi olikin sitten jo ehtinyt niistäkin vähistä auringoista kärsiä. Se oli nimittäin MUSTUNUT sisältä!!! O_o Ei siinä mitään, ihan ruhtinaallisen oma mokahan tämä oli, kun en kevätahavaa tajunnut näin aikaisessa vaiheessa varoa, mutta ketuttaahan tuo silti. Ja vielä enemmän ketutti sen jälkeen, kun olin kiikuttanut tuijat saunaan sulamaan ja leikannut mustuneet osat pois. VOI KÄRPELE, MIKÄ MONTTU!!! >=( No eipä tässä auta kuin itseään syyttää ja rukoilla, että tuija on niin legendaarinen itsensä korjaamaan, kuin mitä on kuullut. Toinen kaveri sen sijaan oli ihan hyvissä kantimissa ja ainoastaan hieman ruskettunut keskeltä, mikä kuuluu tuijan luontaiseen kasvutapaan silloin, kun keskiosat eivät saa tarpeeksi valoa. Ja sitähän on takuulla jäänyt puuttumaan kinoksen suojissa. Joten toivon, että ainakin toiseen ei tarvitsisi tuota monttua tehdä. Suurin pelko on se, että tumman ruukun saadessa aurinkoa, juuret ovat ehtineet pariin kertaan sulaa ja jäätyä yhdeltä puolelta, mikä on luonnollisesti johtanut mätänemiseen. Noh, päivittelen tilanteesta lisää, kun paakut sen verran sulaa, että saan ne irti ja juuret näkyviin. Nyt lähden kasteluhommiin lämpöisellä vedellä ja kauniilla sanoilla. Wish me luck! Panikoiden, Myyrä

Helmikuun istutukset

Nonniin, tänään oli taas se aika, kun laitettiin lisää siemeniä itämään. =) Ensimmäisenä multaan meni samettikukkaa, jota ei välttämättä tarvitsisi kylvää juuri näin aikaisin, mutta jonka ajattelin kuitenkin nyt tehdä, koska en ole niitä ikinä aikaisemmin kasvattanut. On sitten nääs varaa epäonnistua, kun on toinen pussi vielä olemassa. ;) Lisäksi odottamassa on vielä anopilta joululahjaksi saadusta jouluruususta kerätyt siemenet, mutta niiltä ei kannata ihmeitä odottaa, sillä helleboruksen siemenet vaativat SEKÄ lämpö- ETTÄ kylmäkäsittelyn itääkseen. Joten taidan kylvää ne ensi kesänä merkattuun paikkaan ja odotella itämistä rauhassa vuonna 2014. Eikä sekään ole kertomusten mukaan varmaa. Kiitollista tämä puutarhurointi. =D Toisena samaan astiaan laitettiin 'Jalapeno Early' -lajikkeellista chiliä, enemmänkin isännän mieliksi. Ilmeisesti chilit on tarpeeksi kiehtovia ja kaktukset tarpeeksi helppohoitoisia, että ne pysyy hengissä. Kylvöastioista ei onneksi tule pulaa, eikä koko taloa tarvitse myöskään miehittää muovipurkeilla, kunhan vain ottaa tyhjän maitotölkin, huuhtelee ja halkaisee. Mitä mainioin kylvöalusta, sillä kestää kosteutta. Suosittelen! =) Laitetaan mukaan vielä kuva aiemmin tänä keväänä istutetuista mustan salkoruusun ja punaisen aitoelämänlangan taimista. Harmillisesti jälkimmäisestä ei sirkkalehtivaiheen yli selvinnyt kuin yksi, mutta toivottavasti sitäkin terhakampi kaveri. Syytän taimikadosta luonnollisesti isäntää, jonka vastuulla ne olivat opiskeluviikkoni ajan, kun olin poissa kotoa. Paljon tuhoa saa aikaan viidessä päivässä. ;D Senkin uhalla jätän myös nuo uudet kylvökset viikon päästä miekkosen hoiviin. Puolisosta on rohkaisun ja pienen neuvonnan avulla kehittynyt jo vallan mainio kokki, joten eiköhän hänestä vielä kelpo puutarhurin apulainenkin tule. <3

Kevätteurastuksella...

Ei, ei, ei ole hätää. Tosin miestappoon meinasin syyllistyä alkuviikosta, kun tuolla isännällä on tapa inistä ja öristä unissaan ja siinä suhteessa suorastaan loistava ajoitus aloittaa tämä metelöinti noin kahta-puoltatoista tuntia ennen, kuin mun herätyskello soi töihin. *rrrrräyh* Jostain kumman syystä päästiin hyvin pienellä kärhämällä, kun äyskäsin toiselle kello puoli seitsemän korvan juuressa: "Nyt se suu kiinni, tai meet muualle nukkuun!" =D Mutta siis, siihen teurastukseen. Kohteena oli tänä keväänä rakas, kerrottu, vaaleanpunainen tulilatvani, joka oli "hieman" innostunut rönsyilemään hyvällä ikkunapaikalla. Noh, ei muuta, kuin puukko käteen (HOX! Älä I-KI-NÄ saksi ruohovartisia kasveja, sillä rikot niiden kasvusolukon ja jos nyt et tapa versoa, niin ainakin kovin kituliasta tulee kasvuunlähtö olemaan...) ja veistelemään. Juurrutin palasia vesilasissa kuukauden verran ja avot! Ei kun purkkiin. Joo, myönnettäköön, ettei ihan ehkä niin kauaa olisi tarvinnut niille uhrata, mutta kun iski tuo vanha kunnon lorvikatarri eli tuttavallisemmin laiskuus päälle. =D Tänään kaivoin niille puutarhavarastosta pari purnukkaa, joihin asettelin salaojaksi kivenpalasia pohjalle ja aloin kastelemaan multaa. Itselläni on "hitusen" vanhaa multaa (ehkä noin kaksi vuotta), joten se oli kovin kuivaa, eikä olisi kunnolla suoraan ruukkuun kasteltuna ottanut vettä vastaan, joten kastelin mullan ensin erillisessä astiassa, möyhensin sen muhevaksi ja iskin vasta tämän jälkeen ruukkuun. Sitten asettelin kunnolla juurtuneet tulilatvan pistokkaat messiin ja uutta multaa päälle. Hianothan niistä tuli. =) Täytyypi muistaa kälyllä tuosta toisesta kasasta vinkata, kun jossain vaiheessa ilmaisi niihin kiinnostuksensa. =)