Kevätteurastuksella...

Ei, ei, ei ole hätää. Tosin miestappoon meinasin syyllistyä alkuviikosta, kun tuolla isännällä on tapa inistä ja öristä unissaan ja siinä suhteessa suorastaan loistava ajoitus aloittaa tämä metelöinti noin kahta-puoltatoista tuntia ennen, kuin mun herätyskello soi töihin. *rrrrräyh* Jostain kumman syystä päästiin hyvin pienellä kärhämällä, kun äyskäsin toiselle kello puoli seitsemän korvan juuressa: "Nyt se suu kiinni, tai meet muualle nukkuun!" =D Mutta siis, siihen teurastukseen. Kohteena oli tänä keväänä rakas, kerrottu, vaaleanpunainen tulilatvani, joka oli "hieman" innostunut rönsyilemään hyvällä ikkunapaikalla. Noh, ei muuta, kuin puukko käteen (HOX! Älä I-KI-NÄ saksi ruohovartisia kasveja, sillä rikot niiden kasvusolukon ja jos nyt et tapa versoa, niin ainakin kovin kituliasta tulee kasvuunlähtö olemaan...) ja veistelemään. Juurrutin palasia vesilasissa kuukauden verran ja avot! Ei kun purkkiin. Joo, myönnettäköön, ettei ihan ehkä niin kauaa olisi tarvinnut niille uhrata, mutta kun iski tuo vanha kunnon lorvikatarri eli tuttavallisemmin laiskuus päälle. =D Tänään kaivoin niille puutarhavarastosta pari purnukkaa, joihin asettelin salaojaksi kivenpalasia pohjalle ja aloin kastelemaan multaa. Itselläni on "hitusen" vanhaa multaa (ehkä noin kaksi vuotta), joten se oli kovin kuivaa, eikä olisi kunnolla suoraan ruukkuun kasteltuna ottanut vettä vastaan, joten kastelin mullan ensin erillisessä astiassa, möyhensin sen muhevaksi ja iskin vasta tämän jälkeen ruukkuun. Sitten asettelin kunnolla juurtuneet tulilatvan pistokkaat messiin ja uutta multaa päälle. Hianothan niistä tuli. =) Täytyypi muistaa kälyllä tuosta toisesta kasasta vinkata, kun jossain vaiheessa ilmaisi niihin kiinnostuksensa. =)