Hikeä, kyyneleitä, verta ja kirosanoja

Pahoittelen hiljaisuutta blogissani, mutta nyt voin sanoa matkan olevan päätöksessään. Kyseessä on varmasti eeppisempi tapahtuma kuin Sammon taonta ja parisuhteen kestävyys on taattu taas vuosiksi eteenpäin. Suosittelisinkin, että kaikki naimisiin aikovat pariskunnat ottaisivat projektiksi rakentaa jotain hitusen mutkikkaampaa sulassa sovussa keskenään, ennen sitä papin aamenta. Kasvattaa luonnetta ja (toivon mukaan) vahvistaa parisuhdetta.

Sillä *drumroll*, KASVIHUONEENI ON VALMIS!!! =D

Koko hommahan lähti liikkeelle perustuksen kaivamisella, josta alunperin piti tulla 3x4 metriä kanttiinsa...noooh, sanottakoon, että pienen mittavirheen vuoksi lopullinen tulos olikin 3,20x4,18, mutta ei se haittaa. Tulipahan laajempi routapohja. =)
Pohjallehan laitettiin uretaanilevyeristys (jonka alle maanpeittokangas), jonka jälkeen kasasin reunoille multaa siten, että perustus saatiin suurinpiirtein 2,40x3,10 kokoon, joka siis oli oleva laattapohjan yhteismitta.
Mullan jälkeen laitoin vainoharhaisuuksissani vielä uuden maanpeittokankaan (ettei vaan yksikään s**tanan ruoho pääse laatoitustani pilaamaan), jonka jälkeen kärräsin paikalle noin parikymmentä kottikärryllistä asennushiekkaa. Sen tasoiteltuani oli aika asentaa laatat. Yhteensä 48 laattaa á 19 kiloa kappale. Eli siis noin 912 kiloa. Voin sanoa, että mahdollisuudet kuvata Satisfaction (Benny Benassi) video uudelleen oli huipussaan, päivä oli kuuma ja minä bikineissä. xD

Niinhän siinä sitten kävi, että äkillisen rasituksen seurauksena jumitin selkäni nikamat 6-8, vasemmalta puolelta, jotka jumittivat vastaavasti kyljen, jonka seurauksena koko vasemman puolen kylkilihaksisto tulehtui. Noh, nappia naamaan, niin henki kulkee ja homma toimii. Lepoa tosin tarvitsi pitää seuraava viikko, lukuunottamatta TODELLA kevyitä jumppaohjeita. *huokaus*

Mutta, jotakuinkin viikko sitten pääsimme aloittamaan itse kasvihuoneen rakentamisen. Aikaan kului paljon 2x2 lautaa, hyväksi havaittuja kulmarautoja ja roimasti kärsivällisyyttä, mutta viimein kehikko oli pystyssä. Naapurit varmasti kiittelevät sanoista, joita heidän lapsensa ovat oppineet, kun naapurin täti niitä käyttää...kaikki eivät olleet ihan hyvän maun (tai volyymin) rajoissa.
Oma projektinsa oli myös kehikon mittojen laskemisessa. Meillähän tosiaan oli valmiit ikkunat, joten niillä mentiin. Molemmille oma mitta käteen ja ei kun räknäilemään. Lopulta tulokseen päästiin ja kehikon mitoiksi syntyivät 2,20x2,90 metriä.

Tämän jälkeen luvassa olikin ikkunoiden asettaminen paikoilleen...mikä ei käynyt ihan käden käänteessä, sillä viivasuoran kehikon aikaan saaminen olisi vaatinut huomattavasti ennemmän rahaa, aikaa ja viitseliäisyyttä (lue: ammattitaitoa). Mutta onneksi sähköhöylä on keksitty, joten ratkaisu näihinkin ongelmiin löytyi. ;)
Eilen kasvihuone sai viimeistelynä niskaansa pääty-, kulma- ja peitelaudat sekä pakkaspeitteen väliaikaiseksi ovekseen.
Päätykolmioihin teimme itse ikkunat (lasileikkuri Tokmannilta á 1,99, TOIMII!!!) ja pisteenä iin päälle mieheni lupasi tehdä minulle vielä ovenkin ylimääräisistä laseista. <3 On se vain niin ihana. *huokaus* Siis tuo mies...ja eeeehkä vähän tuo kasvihuonekin. =D

Tutuiksi tässä hotakassa ovat tulleen niin vasara ja naula, kuin pistosaha ja talttakin. Muita uusia tuttavuuksia ovat olleet sähköhöylä, porakone ja käsisaha (olemme tosin tavanneet ennenkin), torx-ruuvit, sähkösirkkeli (jota minun tosin EI anneta käyttää) sekä jiirisirkkeli. Jiirisirkkelihän toimii ihan laudan katkaisussakin mutta sillä voidaan sahata lauta myös tiettyyn kulmaan, mistä on paljon apua esim. kattotuolien teossa. Kattotuolithan ovat rakennuksen...nojoo, jokainen selvittäköön itse. ;)

Ai niin, se veri...
Olen sahannut etusormeeni ja porakone on lipsahtanut peukaloon. SOTA-ARPIA!!! xD
Ja kyyneleitä nyt on koettu sekä onnesta että pettymyksestä. Sekä keskinäisestä rähinöinnistä, kettuilusta ja tahtojen taistelusta.
Mutta vastaavasti välillä on naurettu kaksinkerroin, viisasteltu loistavalla sarjasyötöllä ja rakastettu toisiamme niin hemmetisti. Toivon mukaan ainakin tuo rakastaminen jatkuu vielä tämän jälkeenkin...

Ja vielä loppuun ISO kiitos miehelleni, jonka alunperin piti vain vahtia ja neuvoa, mutta totuus on, että eihän tästä mitään olisi tullut ilman häntä. Upeasti hän on neuvonut minua, toteuttanut visioitani (ja varmasti manannut niitä ääneti), mahdollistanut koko kasvihuoneen synnyn ja ollut projektin kantava voima.
Olet rakas, ja paras. <3

Tässä kuvia, enjoy!!!







P.S: Laitoin kasvihuoneeseen yöksi muutaman ison kynttilän (ei ulkotulta, nokeaa) palamaan naapureiden suosituksesta, kun päivän aikana ei ollut ehtinyt varaamaan lämpöä kasvien suojaksi. Hieno haitek-mittarimme näyttikin aamulla yön alimmaksi lämpötilaksi ulkona olleen 6,5 astetta, kun se kasvihuoneessa oli kynttilöiden ansiosta pysynyt kasveille mukavassa 9,5:ssä.