MYYRÄN PUUTARHABLOGI
Tämä blogi kertoo 28-vuotiaan naisen puutarhapyrkimyksistä, onnistumisista, katkerista väärinsattumuksista sekä kaikesta siltä väliltä. Innostukseen sisältyvät myös sisäkasvit.
Menossa ovat mukana aviopuoliso, yli-innokas koira sekä tarvittaessa (ja usein järjen äänenä) rakas äiskä.

Satunnaisesti päivityksiä tulee myös vuonna -29 rakennetun talon remonteista ja muista elämän käänteistä.

torstai 5. tammikuuta 2012

Talven riemuja

Viime kesän hiljaiselon jälkeen voidaan todeta Myyrän olevan jälleen vauhdissa!

Tuolloin blogin päivittäminen tuntui hieman pakkopullalta, joten jätin sen tällöin suosiolla väliin. Oli häät, nääs, joten eipä sitä sitten muuta työn ohessa tehtykään. ;D

Vietin eilen sangen mukavan talvipäivän, jonka ajattelin jakaa kanssanne. Lunta oli vihdoin saatu myös meidän seutuville, joten olin, yllätys yllätys, kolaamassa pihaa, kun tapahtumat saivat alkunsa.
Talomme sijaitsee kylänosamme "pääväylän" varrella ja talon takaa kääntyy pieni, päättyvä tie, jonka varrella on muutama talo, enimmäkseen lapsiperheitä. On myös käynyt niin, että oikein mainiosti pulkkailuun soveltuva alamäki alkaa myös meidän talon kohdalta, joten lapset liukureineen eivät ole vieras näky.

Kuitenkin eilen satanut märkä ja raskas lumi teki pulkkahaaveet tyhjiksi ja pysäytti menon jo ensimetreille. Tässä kuva tienpinnasta:


Minähän sitten reippaana tyttönä oman pihan ohessa kolasin tien lapsille lumesta puhtaaksi, joten laskeminen saattoi alkaa. Ylpeyttä hehkuen esittelen kuvan tiestä työni jälkeen:


Riemusta kiljuen kolme muksua ottivat "uusitun" mäen vastaan ja innostuivatpa vielä kaivamaan tunnelia meidän tontille kolaamaani lumikasaan. Reiluna kaverina heittelin vielä toisenkin kasan lumet messiin, jotta saatiin aikaiseksi "vähän iso kasa!" =) Aikaansaannoksesta löytää kuvan tästä:


Ja koska kukaan vastuunsa kantava aikuinen ei jätä lapsia leikkimään yksin omaan pihaansa, tein joutessani takapihallemme komian lumiukon, vaatteineen päivineen. Porkkana löytyi omasta jääkaapista, muksut keräilivät nassuun tarvittavat kivet sekä käsiksi käytetyt oksat. Ja kyllähän siitä tuli varsin upea!


Tuloksena kahdet litimärät talvihanskat, yksi semimärkä ulkoilupuku ja hemmetin hyvä mieli! Suosittelen lämpimästi kaikille! =)

Lopuksi vielä tervehdyksensä jättää portaillamme lumen tulon myötä päivystävä Kasakkakarhu!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti