vaikkakin pientä lumetuksen yritystä oli tänä aamuna ainakin meidän pihalla...hrr...
Tähän aikaan vuodesta loikin pihalla kuin lapsi karkkikaupassa ja nyhrään jokaisen vähänkin kasvia muistuttavan eliömuodon luona tarkastellen, josko jostain pilkottaisi jotain vihreää/elonmerkkiä.
Minun riemukseni niitä löytyy, ja paljon. Syreenin ja marjapuskien lisäksi myös raparperi on lykännyt ensimmäiset lehtensä näkyville ja omenapuut seuraavat (tuskin kovin kaukana) perässä.
Lisäksi monet perennat ovat heränneet horroksestaan.
Suurimpana ylpeytenäni on peikonpähkinä, jonka ostimme mieheni kanssa ensimmäisenä yhteisenä kasvisijoituksenamme. Se on kulkenut mukanamme nyt kolme vuotta, eli kaksi kesää ja yhden muuton.
Viime talvena olin aivan varma, että kaveri kuolee, sillä pelkän hallaharson alla ollut pähkinäinen sai kokea muutaman päivän paukkupakkaset, ennen kuin heräsin horroksestani tajuamaan, että sehän pitäisi EHKÄ peittää hieman paremmin.
Niinhän siinä kävi, että sekin jäi ja kaveri sinnitteli koko talven harson varassa.
Aina välillä sitä tarkastelin ja totesin lumen sulavan harson vierestä nopeammin kuin muualta, rauhoittelin itseäni, että ehkä kaikki onkin ihan hyvin...
Ja kevään koittaessa, harson poistuttua, uusia silmuja oli jo tulossa!
HURRAA!!!
Mutta täytyy luvata, että ensi talvena en tätä virhettä tee. Aiheutuneista sydämentykytyksistä ei varmasti ollut kohtaus kaukana. ;)
Lisäksi eloon ovat pikkuhiljaa heränneet niin särkynyt sydän, kuin sen pikkusiskokin, pikku särkynyt sydän.
Kaksi suosikkiperennaani.
Onpa yksi leskenlehtikin eksynyt pihallemme ja myös ukonhattu tekee uhmakkaasti tuloaan.
Mutta, kevään airueista, ehdottomasta kärkikastista, krookukset sekä kevätesikot, ovat olleet kukassa jo melkein viikon! Samaten tulppaanit siinä vieressä versoavat jo kovin ponnekkaasti.
Myöskin anopilta viime kesänä siirretyt unikot (jotka kuolivat siirtoa seuraavan viikon aikana), ovat tuoneet karvaiset lehtensä kaikkien (eli minun) ihmeteltäväksi.
Älkää siis luopuko toivosta, vaikka taimet kuolisivatkin, ne kyllä selviävät. Ovathan unikot jotakuinkin rikkaruohoja, ja omaavat niiden kestävyyden. ;)
Oikein upeaa kevättä kaikille versobongareille!
Kuvaterkuin, Myyrä
P.S: Pahoittelen kuvien laatua, opettelen vielä käyttämään überhienoa digikameraa ja sen toimintoja. =D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti