MYYRÄN PUUTARHABLOGI
Tämä blogi kertoo 28-vuotiaan naisen puutarhapyrkimyksistä, onnistumisista, katkerista väärinsattumuksista sekä kaikesta siltä väliltä. Innostukseen sisältyvät myös sisäkasvit.
Menossa ovat mukana aviopuoliso, yli-innokas koira sekä tarvittaessa (ja usein järjen äänenä) rakas äiskä.

Satunnaisesti päivityksiä tulee myös vuonna -29 rakennetun talon remonteista ja muista elämän käänteistä.

lauantai 11. syyskuuta 2010

Sadonkorjuun aika

Pumps. Pumps, pumps. Poks. Ai p*rkele!

Niin, pikkuhiljaa herää siihen totuuteen, että omenat kypsyvät. Viimeistään siinä vaiheessa, kun ensimmänen sattuu kolahtamaan omaan kalloon. Eli viime viikon maanantaina. Yllättävän kivuliasta, vaikka omena onkin peruspienikokoinen kotimainen.


Syksyn tehdessä pikkuhiljaa tuloaan laitoin viime kuun alussa lehteen ilmoituksen, jossa halukkaat saivat ilmaiseksi hakea pihaltamme kypsyneet punaviinimarjat. Tarjosin mukaan myös raparperia ja kaupanpäällisiksi ohjeen iki-ihanaan raparperi-sitruunamehuun. Kauppa kävi ja marjat katosivat. Sainpa jopa myytyä kolme marjapuskaa, kun aikeeni pihassa kieppuville ihmisille kerroin. =D

Samassa rytäkässä kerroin heille, että voisivat kuun vaihteessa tulla hakemaan omenoita, joita kahdesta puusta kypsyy enemmän kuin tarpeeksi. Valitettavasti ketään ei ole kuitenkaan kuulunut ja niitä on joutunut kärräämään kompostiin. Kolme kottikärryllistä tähän mennessä. Ikävää.
Löysin toki aivan mainiolta näyttävän hillo-ohjeen, mutta pitäisi vain löytää itsestään sitä energiaa, että alkaisi sitä tekemään. Masentavaa aikaa muutenkin, märkää, koleaa ja sumuista.

Mutta älkää huolestuko, sillä pelastus on täällä!
Syksyn sateisten iltojen ja masentuneen mielialan kirkastaa Myyrän maanmainio tomaattikeitto! *kuvitteellinen fanfaari*

Koko hommahan lähtee liikkeelle siitä, että hankitaan mieluisa määrä (itse käytän yhteen satsiin noin 10 isoa / tai 15 keskikokoista / 20 pientä) tomaatteja, jotka kaltataan (se kai on oikea termi). Eli tomaateista poistetaan kannat, ja syntyneestä reiästä tehdään kaksi viiltoa eri puolille tomaattia. Kaverit käytetään muutaman minuutin ajan kiehuvassa vedessä, jonka jälkeen ne riisutaan nahoistaan ja palastellaan.

Minullahan on onni ja etuoikeus käyttää oman kasvihuoneen tomaatteja (pieniä, mutta ah, niin makeita), joten niitä oli lähemmäs parikymmentä.


Siinä välissä, kun tomaatit jäähtyvät (ennen nylkemistä), keittokattilaan kaadetaan pari ruokalusikallista oliiviöljyä ja siellä kuullotetaan kaksi sipulia ja vähintään viisi valkosipulin kynttä. Enemmänkin saa toki käyttää, mikäli mieli tekee. Sipulit saavat kylpeä öljyssä sen aikaa, kun kuorit tomaatit ja viipaloit ne pienemmiksi. Tämän jälkeen ne kipataan samaan kattilaan sipuleiden kavereiksi ja annetaan kiehua pehmeiksi. Kattilalle voi näyttää sauvasekoitinta, jolla keitosta saa ihunaisen pehmeää ja tasaista.

Maun mukaan keittoon voi lisätä 1-2 teelusikallista sokeria, timjamia, valkopippuria, basilikaa ja oreganoa. Lisäpotkua saa chilistä ja inkivääristä, jota voi käyttää myös tuoreeltaan. Tällöin ne lisätään ennen sauvasekoitinta.
Itse tykkään huijata sopan koostumusta perunajauhoilla, eli sakeuttaa. Noin kolme ruokalusikallista jauhoja pariin litraan keittoa antaa hyvän paksuuden. Uusavuttomille tiedoksi, että jauhoja ei mätetä suoraan paketista, vaan ne liotetaan noin desiin vettä ja tämä neste lisätään tasaisena nauhana kaataen soppaan, jota koko ajan sekoitetaan. Nih. ;)

Muita kikkoja, jotka lisäävät keiton ruokaisuutta on juuston ja leivän käyttö. Feta (tai siis nykyään EU:n pikkumaisuuden takia salaattijuusto...voi morjes), on oivallista, sillä se kestää kuumentamista ilman, että hajoaa. Toki myös Koskenlaskija ja Aura kelpaavat. Mozzarellakin on ok, mutta kannattaa varautua pieneen "venymiseen". Leipäkuutioiden kohdalla ne voi joko etukäteen kuivattaa, jolloin pysyvät kasassa tai lisätä sellaisenaan keittoon, jolloin imevät itseensä makuja ja ovat syötäessä ihanan mössöisiä. Each to one's own.


ENJOY!


Syysterveisin, Myyrä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti