Nyt se hetki, jolloin kesän viimeiset kasvit puhkeavat loistoonsa, mutta antavat myös viitteitä syksyn tulosta, on ovella.
Kesä jättää viimeiset hyvästinsä ja antaa sijaa seuraavalle.
Kasvit tuleentuvat, vaihtavat syysväriinsä ja luovat oman maailmansa.
Villiviini kehystää kuunliljan punaisellaan, syysleimut avaavat viimeiset kukkansa ja antavat mallia vuoroaan vieressä odottavalle asterille. Auringonkukat kypsyttävät kehänsä siemenet linnuille evääksi sekä elämänlangat juhlistavat viimeisillä trumpeteillaan kuulaita syysilmoja.
Liljojen herkkyys kuvastaa kesän viimeisiä, hauraita hetkiä ja malvat voimistavat väriään silmiä särkevän vahvaksi, aivan kuin ammentaen voimaa viilenevistä ilmoista, ja uhmaten lähenevää hallaa. Luonnon hiipuminen muistuttaa meitä kauniilla tavalla elämän katoavaisuudesta, mutta myös siitä mahdollisuudesta, että jälleen kerran keväällä, herätys on käsillä. Sitä odotellessa. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti