Ostaessamme talon saimme siitä kattavan kuntoselvityksen, jossa kävi ilmi rossipohjan haltijaorren "rappeuma". Eli itse orren saama tihulaisvyöry aikoja sitten yhdessä tietyn rossipohjan kohdan sortumisen kanssa aiheutti sen hiljalleen tapahtuvan paikaltaan valahtamisen.
Ja nyt, kahden vuoden jälkeen, oli aika korjata asia. Ihanan mieheni toimesta. <3
Hän tunkkasi (KYLLÄ, luit oikein), TUNKKASI, meidän talon. Millä? Teollisuustunkilla!
Eli siis hitusen järeämällä versiolla normitunkista, jolla nostellaan autoja. Tämän kyseisen kapistuksen kapasiteetti oli 10 000 kiloa. Uskoinko, että homma toimisi? En hetkeäkään. Lensinkö perseelleni, kun näin talon hitaasti nousevan? Olisin lentänyt, mikäli en olisi jo tilanahtaudesta johtuen sillä istunut. US-KO-MA-TON-TA!!!
Hitusen uutta muottia, siihen mäskiä, vähän odottelua, paljon lihasvoimaa, uutteraa sahausta, pientä fiksailua ja sadattelua. Tässä resepti uuteen haltijaorteen, talon kolmen sentin nostoon ja suoraan lattiaan. HURRAA!!!
Minun projektini?
Keväällä sain vanhemmiltani käytöstä poistetun altaan, kun äitini päätti laittaa pihan uusiksi. Sille löytyikin luonteva paikka mustaherukkapuskien korvaajana, jotka olivat keväällä saaneet tappotuomion ärhäkän äkämäpunkin takia.
Kaivaessani altaan kuoppaa muistin elävästi, miksi en ikinä aikaisemmin ollut ryhtynyt hommaan...sitä kaivamisen määrää!!! Kaiva ja sovita, kaiva ja sovita, JA KAIVA JA SOVITA!!! RAAH!
Mutta, kuten kaikki "hyvä" aikanaan, myös tämäkin (Luojan kiitos) loppui. Muutama kottikärryllinen hiekkaa tukemaan allasta ja vettä päälle. Voi että, kaverista tuli nätti kuin sika pienenä!
Altaan rakennusprojekti tulikin tarpeesen, sillä villiintyneet maanpeittokasvini keskipenkistä, suikeroalpi ja rönsyakankaali, saivan siten uutta kasvutilaa altaan reunalta, yhdessä ylioppilaan ja pikkusärkyneensydämen kanssa. Ja löysipä aikansa muutoissa mukana seurannut ankkapesuekin paikkansa. Aina sihen asti, kunnes koira päätti hakea itselleen leikkikaverin...
Allas on vielä viimeistelemättä vastakkaiselta sivulta ja sinne suunnittelen tekeväni betoni-kivi-seinämän, jolla allas pysyy varmasti paikallaan. Sinne ja tänne voisi jättää pieniä koloja mullalle ja kivikkokasveille, jotka saisivat sitten rauhassa vallata koko tukiseinän.
Mutta sitä voin jatkaa vaikka ensi kesänä. ;)
Unohtamatta tietenkään juhannuksen pääteemaa, rentoutumista, perustimme kesäkeittiön. Idylliseen paikkaan, omenapuun alle. Sinne raahasimme grillin, pöydän ja tuolit. Sekä kaikkea muuta tarpeellista, niin tarvittaessa
Kaivoin varpaani pehmoiseen nurmikkoon, haistelin ihania tuulahduksia grillistä, lekottelin varjossa, siemailin kylmää juomaa ja rapsuttelin koiraa. Täydellinen kesäpäivä. Täydellinen.
Tulkoon niitä vielä monta lisää, meille kaikille.
Elämästä nauttien, Myyrä
Hei muru! Tulin moikkaan tänne sun blogiisikin näin kirjallisesti kerrankin. :) Ihania puutarhatöitä ootte kyllä jaksanu tehdä tänä kesänä. Tätyy muistaakin kopioida sulta toi resepti talteen. Jospa itsekki ens kesänä sais enemmän aikaan kun vauvakin on syntynyt.
VastaaPoista