Tuo tuholaisten ja muiden ikävien yllätysten aika. Se hetki kevään ja syksyn välillä, jolloin kaikki mahdolliset pienet mönkiäiset nousevat piilopaikoistaan ja saapuvat buffettiin. Minun puutarhaani.
Viime kesänä epämääräiset, pienet vihreät toukat (mittarimadon näköiset) löysivät luvatun maan, kohteena palava rakkaus. Tänä kesänä oli pääruoan vuoro, ja vaikka kuinka vannotin itselleni seuraavani tuhojen etenemistä, pääsivät pirulaiset yllättämään. Vaihtoivat lajia, maurinmalvan poikasiin, jotka rakkaudella siemenestä hoivasin.
Päivä istutuksen jälkeen, siis PÄIVÄ, huomasin lehdissä ikävän näköisiä syötyjä reikiä. Lähempi tarkastelu osoitti vanhojen tuttujen olevan asialla.
Saivat hellävaraisen kuljetuksen tiilen päälle ja vähemmän hellävaraisen lopun, kun esittelin heidät lenkkareilleni.
"Toukka, lenkkari.
Lenkkari, toukka.
Suudelkaa."
Tarkkaillessani yli-innokkaan lappuliisan viehtymyksellä "pääpenkin" mahdollisia ötökkäkolonnia, jäi pihan keskellä oleva perennapenkki melko lailla huomiotta.
Big Mistake. HUGE!!!
Toissapäivänä päätin osoittaa huomiota kirjokuunliljalle ja siirtää sen pääpenkistä keskipenkkiin lajitoverinsa alta. Istutuksen jälkeen ihailin pikkusärkyneensydämen loistoa. Voi, kuinka paljon kukkasia, ja nuppuja ja kirvoja niissä nupuissa! Jos otit kukkavarren sormien väliin ja vedit varovasti ylös asti, oli tuloksena noin kuutiosenttimetrillinen kirvoja kämmenellä...yäk...koko naapurusto takuulla kuuli mitä oli tekeillä, kun meiltä kantautuu ei-niin-valikoituja sivistyssanoja sekä aina välillä "KIRVAINFESTAATIO!"
Kuva on otettu kahden päivän vastaiskun jälkeen, joten niiden pirulaisten määrä ei vastaa todellisuutta.
*huokaus*
Ja viimeisimpänä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä, suorana seurauksena kirvojen laajasta kirjosta, muurahaiset. Sinänsä hyödyllisiä kavereita, pitävät käärmeet loitolla ja ilmaavat maata jne. MUTTA se, mitä en sulata, on kukintojen pilaaminen.
Eritoten minulle rakkaan, tontilla jo vuosia ennen meitä olleen pionin kiusaaminen. Jostain kumman syystä (ei aavistustakaan miksi), muurahaiset ovat viehtyneet tallustelemaan pionin nupuilla ja erittämään niihin sitkasta ainetta, joka estää nuppuja avautumasta, ilman apua.
Mutta ei syytä huoleen, kun hätä on suurin, on apukin lähellä!
Nimittäin äiskän hyvät neuvot ja mäntysuopaliuos!
Otetaan ruokalusikallinen liuosta ja laitetaan se pumppupulloon (vetoisuus n. 3 dl) ja lisätään päälle haaleaa vettä. Sekoita ja sumuta. Ja sumuta. Ja sumuta. Ja sumuta. Kunnes tihulaiset ovat kadonneet.
Pionin ollessa kyseessä pari suihkausta suoraan nuppuun ja hellävarainen hieronta riittävät pesemään "liiman" pois.
Itse sumutan illalla, koska silloin aine vaikuttaa yön yli, eikä haihdu päivän lämmetessä. Luonnollinen, väliaikainen ratkaisu. Jatkotoimenpiteet vaatia tiukkaa kasviseurantaa ja uusintakäsittelyä tarvittaessa. Kiroilulla ei ole todettu olevan tehoa lisäävää vaikutusta, mutta vähentää sumuttajan verenpainetta.
Vielä lopuksi, oikein hyvää juhannusta kaikille!
Torjuntaterkuin, Myyrä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti