Joten, sateisen päivän kunniaksi jäin sisälle, pesen pyykkiä, teen ruokaa (tällä kertaa vuorossa Kievin kana, ihan omin kätösin), lajittelen tarpeettomia liinavaatteita pois, sekä tietenkin, kirjoitan blogiani.
Haluan tutustuttaa teidät, rakkaat lukijat, Myyrän pihan parhaimpaan kohtaan. Siihen päivieni valoon, kahvini kermaan, pihani parhaimpaan saavutukseen ja rakkaimpaan luomukseeni. Olkaa hyvä, puro/viherkeitaani.
Kyseinen istutus on minulle kaikkein rakkain aikaansaannokseni koko pihassamme, sillä sen eteen on tehty töitä. Ja paljon. Vuodatettu on hikeä, kyyneleitä, ehkä jopa vertakin. Puhumattakaan kipeistä lihaksista, naapurin epäilyksistä, turhautumisesta, hermoja raastavista epäonnistumisista ja niistä s**tanan rikkaruohoista...
Ostettuamme talon, pihapolun oikealla puolella, pionipuskasta omenapuuhun asti (noin 5 metrin matkalla) oli villiintynyt vadelmapensaikko. Kaikenkaikkiaan käytin pusikon raivaamiseen neljä päivää.
Ensimmäisenä katkoin ja siivosin pois vadelmien varret. Toisena ja kolmantena kaivoin ylös niiden juurakot. Neljäntenä harasin koko alueen tunnontarkasti rautaharavalla ja poistin kaikki vähänkään juuria muistuttavat kappaleet. Uurastus toki palkittiin, sillä uusia vadelmantaimia on kyseiseltä alueelta putkahtanut kahden vuoden aikana näkyviin alle kymmenen. Mutta voi video sitä työn määrää.
Tässä vertailun vuoksi lähtökohta.
Kuva ei ole paras mahdollinen, mutta oikeassa laidassa näette hieman esimerkkiä kyseisen pensaikon tuuheudesta. Mainitsinko jo, että koko oli 3x5 metriä? Tosin armollisesti taisi kaventua toiseen päähän mentäessä kahteen metriin...jipii...
Kaivettuani vadelmat huitsin heitulaan, levitin koko alueen pohjalle maanpeittokankaan ja laitoin päälle uutta multaa, suoraan pussista. Korkeuseroa tasasin turveharkoilla, joista leikkelin sopivia palasia, uhraten elämää nähneen leipäveitsen armoitetuksi harkkoleikkuriksi. Harkot tilkitsin vielä vedestä ja turvesilpusta tehdyllä massalla ja kiinnitin ne maahan katkotuilla oksilla. Harkot muuten sammaloituvat ajan mittaan todella kauniisti.
Keskellä aluetta haaveena oli alunperin tehdä pieni puro ylhäältä vasemmalta, alas oikealle. Tämän kuitenkin osoittauduttua mahdottomaksi ilman kunnon kourua, luovuin ajatuksesta, tein puron sepelistä ja asetin sen loppuun aurinkoenergialla toimivan sammakkosuihkulähteen, jonka paneelin voitte nähdä kuvan vasemmassa laidassa.
Uhrasin muutaman vanhoista kattotiilistä alueen kattamiseen sekä sain hyvällä alennuksella Agrimarketin poistomyynnistä reunoilla näkyvät valkoiset verkkokivet. 5 euroa/viiden laatan paketti. Hyvä diili. =)
Puron oikealla puolella ylimmäisenä on särkynyt sydän, sen vieressä iso- sekä kamtsatkanmaksaruohoa. Vanhan kannon löysin kaivaessani vadelmia pois ja mielestäni se oli niin kaunis, jotta se kannattaisi säilyttää.
Puron vasemmalla puolella etualalla on pienen pieni karpaattien kello, sen taustalla pikkusärkynytsydän ja maanpeittokasveina rönsyakankaali (tumma) ja suikeroalpi (v.vihreä). Viimeisenä puskana kuvan vasemmassa nurkassa on angervo, lajiketta en tähän hätään muista.
Istutuksesta löytyy vielä toinen karpaattien kello angervon yläpuolella, sekä kivipuron alkupäässä kuusi kurjenmiekkaa, jotka kuvan ottohetkellä olivat vielä pieninä versoina, eivätkä siksi näy kunnolla.
Miksikö esittelin tämän osan pihasta juuri nyt?
Noh, olen onnistunut hankkimaan isännän autotallinrakennustöistä turhaksi jääneen vesikourun, jota olen alkanut taivutella mieleiseeni muotoon puron tekoa varten. Homma on vielä täysin kesken ja alue näyttää KAAMEALTA, mutta uskon, että hyvä siitä tulee. ;)
Tässä vielä viimoinen kuva tämänhetkisestä tilasta, edistystä päivitellään kevään mittaan.
Rakennusterkuin, Myyrä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti