Maaliskuun multaa

Aijai, hoksasin tuossa eilen, että maaliskuu on sen verran hyvässä vauhdissa, että uskaltaa varmaan taas alkaa kaikkea kivaa kylvämään. ;) Niinpä siis kaivelin sieltä aarrearkustani (todellisuudessa surkea teipattu pahvilaatikko) esiin maaliskuun kylvettävät ja seuraavanlainen lista tuli aikaiseksi: - Avomaan kurkku x2 ('Rinish Pickling' ja 'Parisian Pickling') - Tomaatti x2 ('Tamina' ja 'Chocolate Cherry', joka oli yksi tämän vuoden kiinnostavistani) - Luumutomaatti 'San Marzano' Lisäksi koristekasveista: - Leijonankita - Tarhaleukoija - Kirjosalvia - Punarevonhäntä Tein tietenkin "pienen" aloittelijan virheen, enkä tarkastanut, mitkä itävät valossa ja mitkä peitetään. Sen seurauksena maitotölkin keskellä on nyt hauska kumpu, kun pintakylvettävät jäivät eri päihin. =D Lisäksi odottelen innolla ystävältäni saadun eteläafrikan tuliaisen, eli kuningasprotean, itämistä. Siinä kuulemma saattaa mennä kolmekin kuukautta, ja ainoastaan harvat itää, jos nekään. Noh, tuloksia odotellaan kait viimeistään heinäkuussa. ;) Idätellen, Myyrä

Hengenpelastaja, vol. 1.

Huomasin tänään melko harmillisen asian. =( Ostin läheisen taimiston syystyhjennysmyynnistä kaksi timanttituijaa edulliseen viiden euron kappalehintaan viime syksynä. Hain niihin kauniit tuikkunauhat ja tökkäsin ne tontin sisäänkäyntiä koristamaan. Omissa pienissä ruukuissaan, mikä oli kardinaalivirhe. Ajattelin, ettei niillä vielä olisi hädänpäivää, mutta ikäväkseni jouduin toteamaan olleeni karvaasti väärässä. *märf* Oikeanpuoleinen tuija on ollut pahimpien aurinkoisten päivien aikaan mainiosti suojattuna lumikinoksen varjossa, mutta tuo vasempi olikin sitten jo ehtinyt niistäkin vähistä auringoista kärsiä. Se oli nimittäin MUSTUNUT sisältä!!! O_o Ei siinä mitään, ihan ruhtinaallisen oma mokahan tämä oli, kun en kevätahavaa tajunnut näin aikaisessa vaiheessa varoa, mutta ketuttaahan tuo silti. Ja vielä enemmän ketutti sen jälkeen, kun olin kiikuttanut tuijat saunaan sulamaan ja leikannut mustuneet osat pois. VOI KÄRPELE, MIKÄ MONTTU!!! >=( No eipä tässä auta kuin itseään syyttää ja rukoilla, että tuija on niin legendaarinen itsensä korjaamaan, kuin mitä on kuullut. Toinen kaveri sen sijaan oli ihan hyvissä kantimissa ja ainoastaan hieman ruskettunut keskeltä, mikä kuuluu tuijan luontaiseen kasvutapaan silloin, kun keskiosat eivät saa tarpeeksi valoa. Ja sitähän on takuulla jäänyt puuttumaan kinoksen suojissa. Joten toivon, että ainakin toiseen ei tarvitsisi tuota monttua tehdä. Suurin pelko on se, että tumman ruukun saadessa aurinkoa, juuret ovat ehtineet pariin kertaan sulaa ja jäätyä yhdeltä puolelta, mikä on luonnollisesti johtanut mätänemiseen. Noh, päivittelen tilanteesta lisää, kun paakut sen verran sulaa, että saan ne irti ja juuret näkyviin. Nyt lähden kasteluhommiin lämpöisellä vedellä ja kauniilla sanoilla. Wish me luck! Panikoiden, Myyrä

Helmikuun istutukset

Nonniin, tänään oli taas se aika, kun laitettiin lisää siemeniä itämään. =) Ensimmäisenä multaan meni samettikukkaa, jota ei välttämättä tarvitsisi kylvää juuri näin aikaisin, mutta jonka ajattelin kuitenkin nyt tehdä, koska en ole niitä ikinä aikaisemmin kasvattanut. On sitten nääs varaa epäonnistua, kun on toinen pussi vielä olemassa. ;) Lisäksi odottamassa on vielä anopilta joululahjaksi saadusta jouluruususta kerätyt siemenet, mutta niiltä ei kannata ihmeitä odottaa, sillä helleboruksen siemenet vaativat SEKÄ lämpö- ETTÄ kylmäkäsittelyn itääkseen. Joten taidan kylvää ne ensi kesänä merkattuun paikkaan ja odotella itämistä rauhassa vuonna 2014. Eikä sekään ole kertomusten mukaan varmaa. Kiitollista tämä puutarhurointi. =D Toisena samaan astiaan laitettiin 'Jalapeno Early' -lajikkeellista chiliä, enemmänkin isännän mieliksi. Ilmeisesti chilit on tarpeeksi kiehtovia ja kaktukset tarpeeksi helppohoitoisia, että ne pysyy hengissä. Kylvöastioista ei onneksi tule pulaa, eikä koko taloa tarvitse myöskään miehittää muovipurkeilla, kunhan vain ottaa tyhjän maitotölkin, huuhtelee ja halkaisee. Mitä mainioin kylvöalusta, sillä kestää kosteutta. Suosittelen! =) Laitetaan mukaan vielä kuva aiemmin tänä keväänä istutetuista mustan salkoruusun ja punaisen aitoelämänlangan taimista. Harmillisesti jälkimmäisestä ei sirkkalehtivaiheen yli selvinnyt kuin yksi, mutta toivottavasti sitäkin terhakampi kaveri. Syytän taimikadosta luonnollisesti isäntää, jonka vastuulla ne olivat opiskeluviikkoni ajan, kun olin poissa kotoa. Paljon tuhoa saa aikaan viidessä päivässä. ;D Senkin uhalla jätän myös nuo uudet kylvökset viikon päästä miekkosen hoiviin. Puolisosta on rohkaisun ja pienen neuvonnan avulla kehittynyt jo vallan mainio kokki, joten eiköhän hänestä vielä kelpo puutarhurin apulainenkin tule. <3

Kevätteurastuksella...

Ei, ei, ei ole hätää. Tosin miestappoon meinasin syyllistyä alkuviikosta, kun tuolla isännällä on tapa inistä ja öristä unissaan ja siinä suhteessa suorastaan loistava ajoitus aloittaa tämä metelöinti noin kahta-puoltatoista tuntia ennen, kuin mun herätyskello soi töihin. *rrrrräyh* Jostain kumman syystä päästiin hyvin pienellä kärhämällä, kun äyskäsin toiselle kello puoli seitsemän korvan juuressa: "Nyt se suu kiinni, tai meet muualle nukkuun!" =D Mutta siis, siihen teurastukseen. Kohteena oli tänä keväänä rakas, kerrottu, vaaleanpunainen tulilatvani, joka oli "hieman" innostunut rönsyilemään hyvällä ikkunapaikalla. Noh, ei muuta, kuin puukko käteen (HOX! Älä I-KI-NÄ saksi ruohovartisia kasveja, sillä rikot niiden kasvusolukon ja jos nyt et tapa versoa, niin ainakin kovin kituliasta tulee kasvuunlähtö olemaan...) ja veistelemään. Juurrutin palasia vesilasissa kuukauden verran ja avot! Ei kun purkkiin. Joo, myönnettäköön, ettei ihan ehkä niin kauaa olisi tarvinnut niille uhrata, mutta kun iski tuo vanha kunnon lorvikatarri eli tuttavallisemmin laiskuus päälle. =D Tänään kaivoin niille puutarhavarastosta pari purnukkaa, joihin asettelin salaojaksi kivenpalasia pohjalle ja aloin kastelemaan multaa. Itselläni on "hitusen" vanhaa multaa (ehkä noin kaksi vuotta), joten se oli kovin kuivaa, eikä olisi kunnolla suoraan ruukkuun kasteltuna ottanut vettä vastaan, joten kastelin mullan ensin erillisessä astiassa, möyhensin sen muhevaksi ja iskin vasta tämän jälkeen ruukkuun. Sitten asettelin kunnolla juurtuneet tulilatvan pistokkaat messiin ja uutta multaa päälle. Hianothan niistä tuli. =) Täytyypi muistaa kälyllä tuosta toisesta kasasta vinkata, kun jossain vaiheessa ilmaisi niihin kiinnostuksensa. =)

Vuoden 2013 kiinnostavat

Olen jotenkin mystisesti onnistunut jo parin vuoden ajan osumaan ajan hermolle puutarhauutuuksien kanssa. 2012 suuri hitti oli kultasade, jota paljon kyseltiin joka suuntaan. Itse olin sen hankkinut vuotta aiemmin. Sama juttu tapahtui tänä vuonna istuttamani samettisumakin kanssa, jota loppusyksystä kovasti hehkutettiin erilaisissa puutarhajulkaisuissa. Viiniköynnösten kanssa olen sen sijaan ollut myöhässä, istutin ensimmäiseni vasta viime kesänä. =) Mutta ensi vuonna? Ensi vuoden suuri juttu on havut. Eritoten kääpiömuodot tai muuten erikoiset (väri, kasvutapa tms.), sanokaa Myyrän sanoneen. ;)

Kuvassa on nyt jo hieman nyykähtänyt jouluruusu (helleborus), jonka sain anopiltani joululahjaksi. Ihmetteli tuo kovasti, kun kapsahdin kaulaan innosta kiljuen, mutta ei ollutkaan kuullut siitä, miten tämän puskan voikin istuttaa keväällä kukkapenkkiin monivuotiseksi. Itse en ollut sitä vain aiemmin raaskinut ostaa kohtalaisen kovan hinnan vuoksi. Riemu oli siis ylimmillään. =) Mainittakoon vielä, että jouluruusu ei siis ole nyykähtänyt hoidon puutteesta, vaan sen vuoksi, kun joulun aikaan tietenkin oli täydessä kukinnassa, joka on nyt jo hiipunut. Uusia lehtiä kuitenkin kovasti pukkaa ja toivo elää. Myönnän auliisti, että jännittää, sillä perennat ja puuvartiset on enemmänkin mun juttuni. Huonekasveista en tiedä oikein mitään. Paitsi, että sellainen on hyvä, jolle riittää säännöllinen kastelu ja satunnainen lannoitus. =D Lisäksi löysin läheisestä puutarhamyymälästä ensi kesäksi omaa mieltäni kutkuttavia kokeiltavia siemenvalikoimasta.

Aivan, kuvassa on toki tuikitavallista köynnöskrassia sekä vain hieman erikoisen väristä tomaattia. Kokoelman helmenä onkin ihastuttava sinipallo-ohdake, jota äitini ei jostain syystä suostunut jakamaan, vaikka oli sen peräti jo viime kesänä istuttanut. ;D Ja kyllä, ylhäällä oikealla ON ihka ja oikea VESIMELONI!!! Sitä odotan erittäin innolla ensi kesänä. =)

Uusi vuosi, uudet kujeet

Taas se alkoi. Tuossa joulun korvalla, kun Isoäidin Siemenluettelo vuodelle 2012 kopsahti postiluukusta. Tällä kertaa tosin suoritin esimerkillistä mielenmalttia ja tarkastin omat siemenvarastoni, ja tulin siihen tulokseen, että tämä vuosi pärjätään ilman. Siemenvarastollani tarkoitan pientä, vajaan kenkälaatikon kokoista pahviboksia, jossa säilytän tällä hetkellä noin viittäkymmentä pussillista erilaisia siemeniä syötävistä vihanneksista aina perennoihin asti. Ja ahne kun olen, pitää sieltä sekamelskasta löytyä jokaiselle kuukaudelle jotakin tehtävää aina vuodenvaihteesta alkaen. Ensimmäisinä käsittelyyn pääsivät punainen aitoelämänlanka ja MUSTA salkoruusu, joka on ollut suosikkini jo monta vuotta. Onpa se innostunut siementämään ihan itsekin itseään. =) Salkoruusua ei normaalisti tarvitsee idättää tammikuusta alkaen, mutta (jälleen kerran se ahneus) jos haluaa sen ehtivän kukkia jo ensimmäisenä vuonna, kannattaa se tehdä. =) Samalla reissulla laitoin myös syysleimua, lyhtykoisoa ja mooseksenpalavaapensasta kylmäkäsittelyyn, jotta saan niistäkin ensi kesänä nauttia. En tosin sitten tiedä, onko pussittajalla tullut väärää settiä pakettiin, vai olenko vain ylimaallinen puutarhuri, sillä osa lyhtykoisoista alkoi itää jo sisällä, ennen hankeen heittoa. =D Alla fiilistelykuvia:

Vasemmalla, isossa dynossa siis kylmäkäsiteltävät ja oikealla "tavalliset" kaverit. =)

Ja kuten kuvasta näkee, nämä olisivat jo kipeästi koulinnan tarpeessa, mutta lupaan pyhästi tehdä sen tulevana viikonloppuna. ;)

Pergolaprojektiksi muuttunut terassin purku

Vanha ulos ja uusi tilalle, eikö? Näin kävi juurikin viime syksynä, kun mieheni kanssa kyllästyimme talomme terassiin. Kyseisessä kaverissa oli käytetty joitakin "lievästi" mielenkiintoisia rakennusratkaisuja, kuten esimerkiksi ilmassa roikkuvia tukipaaluja, joilla näin ollen oli suorastaan huikaisevan tärkeä tehtävä. Not. >=( Eipä siinä sitten muuta, kuin sorkkarauta, saha ja vasara kauniiseen käteen ja menoksi. Alla kuvia tunnelmasta. Asiat ottivat kuitenkin täysin uuden suunnan varsin pian, kun paljastui, että terassin alla onkin varsin mainiota maata, joten olisihan se ollut suorastaan rikollista peittää se uudella terassilla. ;) Sainkin melko pian lyötyä läpi idean, jonka mukaan tekisimmekin pergolan pihan keskellä ja minä saisin rakennella pari uutta perennapenkkiä nyt puretun terassin kohdalle. MUAHHAHAHAAA!!! Tilaisuuden tullen lainasin rakkaalta isukilta pientä, näppärää kaivuria ja aloitin urakan. Tohinan tuoksinassa revittiin irti myös vanha, mädäntynyt omenapuu (jonka tilalle sittemmin laitettiin kultasade) ja tulevan pergolan nurkalle istutettiin jo puheena olleet kuusamat sekä saniaiset. Lisäksi yhteen nurkkaan nyysin äidin pihasta humalaa. Mieheni oli (jälleen kerran) onnesta soikeana, kun satuin paikalliseen puutarhamyymälään perennojen loppuunmyyntiin. Euron. Kappale. Vetoan tilapäiseen mielenhäiriöön. Noh, mutta saatiinpahan perennaryhmät tehtyä. ;) Tietenkin asiaan kuuluvan pengerryksen, kiveämisen, suunnittelun ja armottoman hikoilun jälkeen. Ohessa myös kuvat pengerryksestä ja pergolan kuusamaviritelmästä. Hiljaa hyvä tulee. Tänä kesänä vuorossa pergolan rakennus. <3